Inspired by Ankronikka, new lyrics by Huonon huumorin ystävät ry.
Vauhtimesta hurjin on,
Haarakiila
Aina täynnä säpinää on,
Haarakiila
Arvoitus raukee,
Kun housut aukee
Tangat! Ooh–oh!
Uutta vakoo aina sahaa,
Tangat! Ooh–oh!
Joskus hyvää,
Joskus pahaa
Tangat! Ooh–oh!
Kun vaara väijyy pakaraasi,
Muukalainen kankullasi,
Mitä teet sen kaiken kertoo
Tangat! Ooh–oh!
Tiukkaa vakoo aina vahaa,
Tangat! Ooh–oh!
Joskus hyvää,
Joskus pahaa
Tangat! Ooh–oh!
Ei mummot eikä pitkikset vaan tangat! Ooh–oh!
Alkuperäinen biisi löytyy mm. täältä
Innoituksesta kiitämme Alg-Börjen anaalitarinoita.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
tiistai 22. syyskuuta 2009
Vegaanit ja vegetaristit
Päätimme eräänä pizzanhuuruisena iltana keksiä oravamadnessin bloggaajien kesken varsin huvittavia (omasta mielestämme, HUOM!) alalahkoja vegaaneille ja vegetaristeille. Kaikkihan tuntevat jo nimitykset "insektovegaani" ja "freegani", mutta me päätimme nostaa rimaa ja keksimme totuuttakin kauheampia nimityksiä vegaanipoloille.
Gerovegaani = syö vanhaa ruokaa, kuten ylikypsiä hedelmiä
Koprovegaani = syö pesemättömiä hedelmiä. Kaikkihan tietävät, että banaani- yms. muut paskakärpäset ja oliot paskovat pöydällä lojuviin ruokiimme
Koprogerovegaani = syö vanhaa ruokaa, joihin on kärpäset paskoneet. Alkuperäinen kirjoitusasu oli "gerokoprovegaani", mutta xoravax huomautti, että se tarkoittaisi mummojen/pappojen paskaa syövää vegaania.
Nekrovegaani = syö "kuollutta ruokaa". Tähän ryhmään kuuluu melkeinpä kaikki ruoka, joka on keitetty tai paistettu tai muuten kuumentamalla valmistettu
Fungivegaani = syö sieniä ja ruokaa, joka sisältää hiivaa. Fungivegaaniksi kutsutaan myös ihmistä, jolla on jalkasieni tai hiivasieni
Homovegetaristi = Syö ihmisiä
Heterovegaani = Syö kaikkea vain kerran
Kleptovegaani = Syö vain varastettua ruokaa
Bivalviavegaani = Syö simpukoita. (Simpukoilla ei ole hermostoa, mikä joidenkin mukaan oikeuttaa niiden syömisen. Kyseiset ihmiset voisivat siis syödä myös vammaisia ihmisiä, jos heidän hermosto olisi epätoimiva.)
Algavegaani = Syö merilevää
Gerovegaani = syö vanhaa ruokaa, kuten ylikypsiä hedelmiä
Koprovegaani = syö pesemättömiä hedelmiä. Kaikkihan tietävät, että banaani- yms. muut paskakärpäset ja oliot paskovat pöydällä lojuviin ruokiimme
Koprogerovegaani = syö vanhaa ruokaa, joihin on kärpäset paskoneet. Alkuperäinen kirjoitusasu oli "gerokoprovegaani", mutta xoravax huomautti, että se tarkoittaisi mummojen/pappojen paskaa syövää vegaania.
Nekrovegaani = syö "kuollutta ruokaa". Tähän ryhmään kuuluu melkeinpä kaikki ruoka, joka on keitetty tai paistettu tai muuten kuumentamalla valmistettu
Fungivegaani = syö sieniä ja ruokaa, joka sisältää hiivaa. Fungivegaaniksi kutsutaan myös ihmistä, jolla on jalkasieni tai hiivasieni
Homovegetaristi = Syö ihmisiä
Heterovegaani = Syö kaikkea vain kerran
Kleptovegaani = Syö vain varastettua ruokaa
Bivalviavegaani = Syö simpukoita. (Simpukoilla ei ole hermostoa, mikä joidenkin mukaan oikeuttaa niiden syömisen. Kyseiset ihmiset voisivat siis syödä myös vammaisia ihmisiä, jos heidän hermosto olisi epätoimiva.)
Algavegaani = Syö merilevää
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Pariisi - romanttinen rakkauden kaupunki
NOT!
Pariisi on kuin Ranskan Kontula; roskainen, paskainen ja polyinen. Nainen kusetti lastansa keskella katua, juopot ryyppaavat penkeilla kahden litran punaviinipulloinensa ja toiset huutelevat rivouksia turisteille. Hinnat ovat korkealla ja ihmiset karsimattomia liikenteessa. Ambulanssin sireenin kuulee harva se tunti, lopettaisivat nyt saatana ranskalaiset sen rasvan ja lihan ahmimisen, niin eivat saisi sydankohtauksia. Metroasemat ovat sokkeloisia ja tagattuja ja niilla nukkuu pahalta haisevia kodittomia ihmisia. Eiffel -torni on ruma, yliarvostettu metallipaska ja muut rakennukset ovat ylisuuria ja nayttavat kaikki samalta. Karttaa pitaa lukea peilikuvana ja valimatkat ovat pitkia ja rasittavia. Tiet on rakennettu epaloogisesti ja saa vaihtelee koko ajan. Taloissa ei ole hisseja ja kahvat ovat keskella ovea. Ihmiset kulkevat keskella katua eivatka puhu englantia. Kaikki on kallista, varsinkin jos on vegaani. Asunnot ovat pienia, kusisia ja pohjapiirrokset ovat irrationaalisia. Sade tulee maahan vaakasuorassa, joten rikkinaisesta ylihinnoitetusta paskasateenvarjosta ei ola paljoa apua. Pulut ovat joko vitun laskeja mutaatioita tai sitten heiveroisia varpusia. Metrossa on helvetin kuuma ja lattia polttaa ohuiden kenkien lapi. Suojatiet ovat omavastuuteita, joilla ei jaa auton alle jos on tuuria.
Pariisi on kusinen ja masentava kaupunki ja kaikki alkaa menemaan enemman tai vahemman pain vittua taalla.
Pariisi on kuin Ranskan Kontula; roskainen, paskainen ja polyinen. Nainen kusetti lastansa keskella katua, juopot ryyppaavat penkeilla kahden litran punaviinipulloinensa ja toiset huutelevat rivouksia turisteille. Hinnat ovat korkealla ja ihmiset karsimattomia liikenteessa. Ambulanssin sireenin kuulee harva se tunti, lopettaisivat nyt saatana ranskalaiset sen rasvan ja lihan ahmimisen, niin eivat saisi sydankohtauksia. Metroasemat ovat sokkeloisia ja tagattuja ja niilla nukkuu pahalta haisevia kodittomia ihmisia. Eiffel -torni on ruma, yliarvostettu metallipaska ja muut rakennukset ovat ylisuuria ja nayttavat kaikki samalta. Karttaa pitaa lukea peilikuvana ja valimatkat ovat pitkia ja rasittavia. Tiet on rakennettu epaloogisesti ja saa vaihtelee koko ajan. Taloissa ei ole hisseja ja kahvat ovat keskella ovea. Ihmiset kulkevat keskella katua eivatka puhu englantia. Kaikki on kallista, varsinkin jos on vegaani. Asunnot ovat pienia, kusisia ja pohjapiirrokset ovat irrationaalisia. Sade tulee maahan vaakasuorassa, joten rikkinaisesta ylihinnoitetusta paskasateenvarjosta ei ola paljoa apua. Pulut ovat joko vitun laskeja mutaatioita tai sitten heiveroisia varpusia. Metrossa on helvetin kuuma ja lattia polttaa ohuiden kenkien lapi. Suojatiet ovat omavastuuteita, joilla ei jaa auton alle jos on tuuria.
Pariisi on kusinen ja masentava kaupunki ja kaikki alkaa menemaan enemman tai vahemman pain vittua taalla.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Bananflugornas herre
Vår lägenhet (där jag för övrigt residerar ensam just nu, eftersom Havremjölksflickan och Barbara är på episka äventyr utom rikets gränser) är ockuperad. De skyldiga är ingalunda Turun Sanomats perus-husockupanter, det vill säga "korkeasti koulutettuja, hyvin toimeen tulevia nuoria", utan cirka tre miljarder bananflugor från helvetet.
Först försökte jag mig på fredlig samexistens, men fråga bara palestinierna hur fungerande det konceptet är. Sen försökte jag döda dem. Det fungerade, om möljigt, ännu sämre (fråga palestinierna om det också). Den här strategin failade mest eftersom jag är för blödig. Någonstans stod det att man kan dränka dem i ett glas med någon söt vätska, men jag hade glömt att man måste lägga dit någonting som bryter ytspänningen också. Så de simmade runt där i timtal, och till slut stod jag inte ut med det längre utan räddade dem. Barbaras förhållningssätt, det vill säga att helt enkelt slå ihjäl dem, fungerade bättre, men eftersom jag är en "luonnosta vieraantunut cityvegaani" klarade jag inte av att fortsätta på samma linje.
Nästa strategi var att sabotera deras proviantering, det vill säga kasta bort allt de kunde tänkas visa intresse för (typ dykade päron) och föra ut soporna oftare. Det har hittills varit great success, men någonting säger mig att de i stillhet förbereder nästa offensiv. Time will show.
Först försökte jag mig på fredlig samexistens, men fråga bara palestinierna hur fungerande det konceptet är. Sen försökte jag döda dem. Det fungerade, om möljigt, ännu sämre (fråga palestinierna om det också). Den här strategin failade mest eftersom jag är för blödig. Någonstans stod det att man kan dränka dem i ett glas med någon söt vätska, men jag hade glömt att man måste lägga dit någonting som bryter ytspänningen också. Så de simmade runt där i timtal, och till slut stod jag inte ut med det längre utan räddade dem. Barbaras förhållningssätt, det vill säga att helt enkelt slå ihjäl dem, fungerade bättre, men eftersom jag är en "luonnosta vieraantunut cityvegaani" klarade jag inte av att fortsätta på samma linje.
Nästa strategi var att sabotera deras proviantering, det vill säga kasta bort allt de kunde tänkas visa intresse för (typ dykade päron) och föra ut soporna oftare. Det har hittills varit great success, men någonting säger mig att de i stillhet förbereder nästa offensiv. Time will show.
torstai 18. kesäkuuta 2009
Stickgraffiti/Neulegraffiti
Jag har ägnat mig åt stickgraffiti med politiskt budskap i över ett år. Dags att lägga upp lite bilder, kanske. Mera bilder på äldre verk på kommande senare, de här är de nyaste.Ovan en "tag" på lyktstolpe vid torget. Nedan stadshuset i Åbo.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Kära dagbok...
...jag har inte skrivit i dig på länge, men skärpning utlovas.
Saker jag har haft anledning att fundera över på sistone:
Saker jag har haft anledning att fundera över på sistone:
- ifall det går att få upp dörren på en polisbil inifrån med hjälp av en skruvmejsel. Det går inte, eller så hade jag en för dålig skruvmejsel.
- litauiska statens mjukvara för kategorisering av terrorgrupper.
- att SFP otroligt nog fattade ett progressivt och modigt beslut, nämligen att stöda homopars rätt till adoption även utom familjen.
- vissa österbottniska fundamentalisters reaktioner på ovannämnda beslut
- EU-valet. Letar just nu efter någon mysig sten att bo under tills fanskapet är över. Idéer om trevliga dekorationer man kan tillverka av meddelandet om rösträtt emottages med tacksamhet.
- chaité och mitt beroende av denna substans (vad göra då man släpps från häktet tretiden på morgonen? Koka té förstås, och läsa webcomics.)
- vart mina 15 dykade krukväxter ska rymmas. Intressant nog känner jag sympati för så gott som alla djur och växter - jag kan till exempel inte lämna bortkastade växter i roskisen, utan släpar hem dem - medan min förmåga till empati i fråga om människor är så gott som obefintlig.
- kroppsbehåring. I sommar ska jag inte raka benen, av estetiska skäl.
- alla intressanta människor som på senaste tiden tagit kontakt med mig, med anledning av subkultur- och ockupationsprojekten.
- när jag ska börja skriva på en roman om den finländska aktivismskenen
- min mentala hälsa - koncentrationssvårigheter, depression, osäkerhet och aggressivitet är en spännande kombination som säkert uppskattas av människor i min närhet
- min oförmåga att köpa grönsaker, frukt och bröd i affären, även om nån ger mig pengar för att göra det. Sånt finns ju gratis i överflöd...
- sommaren och hur ensam den kommer att bli eftersom alla jävla hippin reser bort. Får väl hänga i Ekenäs (a.k.a. Junttitown) med hundarna och gradun.
lauantai 23. toukokuuta 2009
Valtaus 15.5.2009
Saavuimme Jokikadulle neljän aikaan siivoilemaan, järjestelemään paikkoja ja kas kummaa ovikin oli auki, ihan kuin meitä varten. Lähdimme xoravax:n kanssa hakemaan ihmisiä Kauppatorilta ja puolessa välissä matkaamme saimme viestin, että poliisit olivat tulleet härnäämään ihmisiä. Saimme monta kymmentä ihmistä mukaan torilta ja yritimme marssia mahdollisimman nopeasti takaisin talolle, etteivät poliisit saisi ylivaltaa. Odottelimme viestejä talolta ja paniikki alkoi ottaa vallan kun niitä ei kuulunut. Ketään ei kuitenkaan onneksi ollut otettu kiinni vielä siinä vaiheessa kun saavuimme porukoiden kanssa perille.
Kymmenisen ihmistä oli talon sisällä ja neljä poliisia oli blokannut oven. Yritimme kannustaa väkijoukkoa tulemaan sisälle, muttemme saaneet heitä vakuuttumaan yrityksen onnistuvuudesta. Saimme ihmiset lähentymään ovea, muttei kukaan kuitenkaan uskaltanut rynniä poliisien päälle, vaikka meitä oli vielä siinä vaiheessa ylivoima. Onnekseni ikkunasta ilmestyivät tikkaat ja aloin kiipeämään taloon xoravax:n rohkeasti muodostaessa ihmismuuria suojellakseen sisälle kiipeäjiä. Sisään pääsi ikkunoiden kautta n. viisi ihmistä ja oven kautta kaiketi yksi. Loput jäivät ulos.
Huutelimme ikkunasta ja yritimme vieläkin kannustaa väkijoukkoa tulemaan sisälle, hinnalla millä hyvänsä. Sisällä talossa laitoimme musiikin kovalle ja pidimme bileet. Tanssimme ja tarjosimme ulkona oleville olutta. Koska emme voineet kutsua bändejä soittamaan taloon, nukketeatterin oli päämäärä esiintyä ulkona oleville ihmisille. Poliisit kuitenkin estivät tyttöä esittämästä teatteria ja pidättivät hänet lopulta. Täten todistimme, että nukketeatteri on näemmä kielletty kulttuurimuoto.
Jossain vaiheessa poliisivoimat triplaantuivat ja kytät yrittivät tulla taloon, kun kukaan ulkona olevista ei enää yrittänyt päästä sisälle. Onneksemme saimme tehtyä kestävät barrikadit, jotka pidättelivät hetken poliiseja. Kaikki menivät oven eteen ja painoivat omalla painollaan ovea tiukemmin kiinni poliisien yrittäessä murtaa sitä sorkkaraudalla. Kun se ei toiminut, joutuvat he turvautumaan moottorisahaan. Mielessäni pyörii, onko moottorisaha poliisien vakiovaruste vai hakivatko he sen erikseen?
Kun aloimme kuulla sahausääniä kaikki juoksivat nurkkaan ja muodostivat ihmisketjun, jotta meitä olisi vaikeampi irrottaa. Odottelimme poliiseja saapuvaksi sisälle tovin. He yrittivät saada meitä kävelemään pois talosta ja irrottamaan toisistamme, mutta kukaan ei suostunut. Poliisit alkoivat repiä ihmisiä irti toisistaan ja mm. potkivat valtaajia ja repivät käsiä ja muita jäseniä. He (vai pitäisikö sanoa ne) tarttuivat jopa erään valtaajan päähän ja riuhtoivat sitä, jotta tämä irrottaisi otteensa toisesta valtaajasta. Suurin osa meistä ei kävellyt ulos ja poliisit joutuivat siksi kantamaan meidät yksitellen ulos talosta. Minuthan kannettiin naama edellä portaat alas ja hieman pelotti oman naamani luuston puolesta. Onneksi selvisin kuitenkin vain mustelmilla ja lihasten jumittumisella. Kaikki eivät tosin olleet yhtä onnellisessa asemassa kuin minä, eräältä valtaajalta nyrjähti polvi ja ranne poliisien osaamattomuuden ja sikamaisuuden takia.
Minut ja neljä muuta valtaajaa ängettiin samaan poliisiautoon. Tila oli noin kahden neliömetrin suuruinen. Siellä oli todella kuuma ja ikkunat olivat huurussa. Mietin, että hemmetti tämähän on rääkkäystä, pitäisiköhän soittaa poliisille. Totesimme, ettei siitä olisi kuitenkaan mitään apua joten soitimme hätäkeskukseen:
V: valtaaja, H: hätäkeskus
V: Moi, täällä on viisi ihmistä sullottu ahtaaseen tilaan. Ollaan kontissa.
H: Joo, okei. Siis mikä tila se on?
V: Tää on joku auton kontti
H: Yritä neuvotella muiden kanssa ja rauhoitella niitä.
V: Joo. Täältä vaan happi alkaa loppumaan, tää on joku kahden neliön tila.
H: Missä tämä paikka sijaitsee?
V: Helsinginkatu 15.
H: Ei löydy täältä sellaista osoitetta.
V: No koita Jokikatu 2.
H: Ei löydy sellaistakaan, mitä kaikkea siinä on lähellä?
V: Tässä on Tuomaan silta ja paljon autoja ja tää on tälläsen vanhan talon edessä.
H: Siis oletteko te poliisiautossa?
V: Joo taitaa olla poliisiauto.
Sen jälkeen hätäkeskus ei ollutkaan enää niin myötämielinen, vaan syytti meitä telehäirinnästä ja hätäkeskuksen linjan tukkimisesta. Kiitos avusta. Toisaalta puolen minuutin päästä poliisi tuli avaamaan ikkunan, josta saimme hengittää puhdasta poliisiauton ilmaa..
Itsellänikin oli kännykkä taskussa ja kuvasimme kulttuurireportaasin, joka päätyi youtubeen.
Kuumuudesta huolimatta meillä viidellä valtaajalla oli hyvinkin hauskaa autossa. Bileet jatkuivat yhteislauluin ja rummutuksin. Kuuntelimme myös ääniä poliisiradiosta: “hei ihmiset karkaavat” “öö, täällä on joku skitsofreenikko”. Eräällä valtaajalla oli myöskin hauskaa. Hänet oli laitettu poliisiauton takapenkille istumaan ja hän päätti harrastaa vähän akrobatiaa ja soittaa tööttiä. Episodin jälkeen hänet siirrettiin toiseen poliisiautoon.
Useimmilla juhlinta jatkui myös putkassa. Kuului laulua, vihellystä ja pauketta joka puolelta. Yöksi jengi kuitenkin rauhoittui. Pääsin pois puoli kolme ja viimeinen valtaaja vapautettiin neljältä. Nyt ei kun tukikeikkaa järjestämään ja kaikki mukaan!
Kymmenisen ihmistä oli talon sisällä ja neljä poliisia oli blokannut oven. Yritimme kannustaa väkijoukkoa tulemaan sisälle, muttemme saaneet heitä vakuuttumaan yrityksen onnistuvuudesta. Saimme ihmiset lähentymään ovea, muttei kukaan kuitenkaan uskaltanut rynniä poliisien päälle, vaikka meitä oli vielä siinä vaiheessa ylivoima. Onnekseni ikkunasta ilmestyivät tikkaat ja aloin kiipeämään taloon xoravax:n rohkeasti muodostaessa ihmismuuria suojellakseen sisälle kiipeäjiä. Sisään pääsi ikkunoiden kautta n. viisi ihmistä ja oven kautta kaiketi yksi. Loput jäivät ulos.
Huutelimme ikkunasta ja yritimme vieläkin kannustaa väkijoukkoa tulemaan sisälle, hinnalla millä hyvänsä. Sisällä talossa laitoimme musiikin kovalle ja pidimme bileet. Tanssimme ja tarjosimme ulkona oleville olutta. Koska emme voineet kutsua bändejä soittamaan taloon, nukketeatterin oli päämäärä esiintyä ulkona oleville ihmisille. Poliisit kuitenkin estivät tyttöä esittämästä teatteria ja pidättivät hänet lopulta. Täten todistimme, että nukketeatteri on näemmä kielletty kulttuurimuoto.
Jossain vaiheessa poliisivoimat triplaantuivat ja kytät yrittivät tulla taloon, kun kukaan ulkona olevista ei enää yrittänyt päästä sisälle. Onneksemme saimme tehtyä kestävät barrikadit, jotka pidättelivät hetken poliiseja. Kaikki menivät oven eteen ja painoivat omalla painollaan ovea tiukemmin kiinni poliisien yrittäessä murtaa sitä sorkkaraudalla. Kun se ei toiminut, joutuvat he turvautumaan moottorisahaan. Mielessäni pyörii, onko moottorisaha poliisien vakiovaruste vai hakivatko he sen erikseen?
Kun aloimme kuulla sahausääniä kaikki juoksivat nurkkaan ja muodostivat ihmisketjun, jotta meitä olisi vaikeampi irrottaa. Odottelimme poliiseja saapuvaksi sisälle tovin. He yrittivät saada meitä kävelemään pois talosta ja irrottamaan toisistamme, mutta kukaan ei suostunut. Poliisit alkoivat repiä ihmisiä irti toisistaan ja mm. potkivat valtaajia ja repivät käsiä ja muita jäseniä. He (vai pitäisikö sanoa ne) tarttuivat jopa erään valtaajan päähän ja riuhtoivat sitä, jotta tämä irrottaisi otteensa toisesta valtaajasta. Suurin osa meistä ei kävellyt ulos ja poliisit joutuivat siksi kantamaan meidät yksitellen ulos talosta. Minuthan kannettiin naama edellä portaat alas ja hieman pelotti oman naamani luuston puolesta. Onneksi selvisin kuitenkin vain mustelmilla ja lihasten jumittumisella. Kaikki eivät tosin olleet yhtä onnellisessa asemassa kuin minä, eräältä valtaajalta nyrjähti polvi ja ranne poliisien osaamattomuuden ja sikamaisuuden takia.
Minut ja neljä muuta valtaajaa ängettiin samaan poliisiautoon. Tila oli noin kahden neliömetrin suuruinen. Siellä oli todella kuuma ja ikkunat olivat huurussa. Mietin, että hemmetti tämähän on rääkkäystä, pitäisiköhän soittaa poliisille. Totesimme, ettei siitä olisi kuitenkaan mitään apua joten soitimme hätäkeskukseen:
V: valtaaja, H: hätäkeskus
V: Moi, täällä on viisi ihmistä sullottu ahtaaseen tilaan. Ollaan kontissa.
H: Joo, okei. Siis mikä tila se on?
V: Tää on joku auton kontti
H: Yritä neuvotella muiden kanssa ja rauhoitella niitä.
V: Joo. Täältä vaan happi alkaa loppumaan, tää on joku kahden neliön tila.
H: Missä tämä paikka sijaitsee?
V: Helsinginkatu 15.
H: Ei löydy täältä sellaista osoitetta.
V: No koita Jokikatu 2.
H: Ei löydy sellaistakaan, mitä kaikkea siinä on lähellä?
V: Tässä on Tuomaan silta ja paljon autoja ja tää on tälläsen vanhan talon edessä.
H: Siis oletteko te poliisiautossa?
V: Joo taitaa olla poliisiauto.
Sen jälkeen hätäkeskus ei ollutkaan enää niin myötämielinen, vaan syytti meitä telehäirinnästä ja hätäkeskuksen linjan tukkimisesta. Kiitos avusta. Toisaalta puolen minuutin päästä poliisi tuli avaamaan ikkunan, josta saimme hengittää puhdasta poliisiauton ilmaa..
Itsellänikin oli kännykkä taskussa ja kuvasimme kulttuurireportaasin, joka päätyi youtubeen.
Kuumuudesta huolimatta meillä viidellä valtaajalla oli hyvinkin hauskaa autossa. Bileet jatkuivat yhteislauluin ja rummutuksin. Kuuntelimme myös ääniä poliisiradiosta: “hei ihmiset karkaavat” “öö, täällä on joku skitsofreenikko”. Eräällä valtaajalla oli myöskin hauskaa. Hänet oli laitettu poliisiauton takapenkille istumaan ja hän päätti harrastaa vähän akrobatiaa ja soittaa tööttiä. Episodin jälkeen hänet siirrettiin toiseen poliisiautoon.
Useimmilla juhlinta jatkui myös putkassa. Kuului laulua, vihellystä ja pauketta joka puolelta. Yöksi jengi kuitenkin rauhoittui. Pääsin pois puoli kolme ja viimeinen valtaaja vapautettiin neljältä. Nyt ei kun tukikeikkaa järjestämään ja kaikki mukaan!
lauantai 9. toukokuuta 2009
Diskursivt tänkande
De senaste veckorna har jag funderat väldigt mycket på diskurser, i och med att jag håller på att skriva en gradu som är en kritisk diskursanalys av Hbl:s bevakning av Tehys hot om massuppsägningar hösten 2007 (hur många gånger har jag månne upprepat det här under det senaste året? Känns som verbal copy-paste). Hur som helst skrev jag färdigt teoridelen i förrgår natt, med fönstret vidöppet eftersom jag hade så hög feber att jag skulle ha svettats bort annars. Efter det utlovade jag en rak höger åt följande person som nämner ordet diskurs, men fick höra att en queer vänster vore bättre. I och för sig tror jag att den queera vänstern är särskilt diskursbenägen, men nu tappade jag bort mig i semantiken igen.
Hur som helst, i feberyrorna slog det mig att diskurser är det ultimata exemplet på en diskurs. För att forma en sådan behövs en diskursgemenskap, som i det här fallet kunde utgöras av det akademiska samfundet (särskilt de mer samhälleligt inriktade språkvetarna, typ undertecknad). Och diskurs, i ordets utvidgade bemärkelse, betyder ett sätt att tala om saker inom en viss gemenskap - ett system med särskilda begrepp, värderingar och frågeställningar. Med andra ord, ett sätt att systematisera saker genom språket. Det diskursiva tänkandet är i högsta grad ett sådant system. Diskurser är inte något som "finns" i verkligheten - du kan inte röra vid dem, sätta dig på dem eller äta dem. De är, just det, en diskurs.
Fairclough is the new Chomsky. Uppdatera referenserna.
Hur som helst, i feberyrorna slog det mig att diskurser är det ultimata exemplet på en diskurs. För att forma en sådan behövs en diskursgemenskap, som i det här fallet kunde utgöras av det akademiska samfundet (särskilt de mer samhälleligt inriktade språkvetarna, typ undertecknad). Och diskurs, i ordets utvidgade bemärkelse, betyder ett sätt att tala om saker inom en viss gemenskap - ett system med särskilda begrepp, värderingar och frågeställningar. Med andra ord, ett sätt att systematisera saker genom språket. Det diskursiva tänkandet är i högsta grad ett sådant system. Diskurser är inte något som "finns" i verkligheten - du kan inte röra vid dem, sätta dig på dem eller äta dem. De är, just det, en diskurs.
Fairclough is the new Chomsky. Uppdatera referenserna.
maanantai 4. toukokuuta 2009
"Vitun pellet!"
Glada Vappen on taas takanapäin ja on aika kerrata bileputken tapahtumia. Kertomus on tällä kertaa varmaan hyvä aloittaa liftimatkasta täältä Turusta kohti Helsinkiä. Helsinkiin matkustamisessa tai liftaamisessa sinänsä ei ole mitään erityistä, halusin vain mainita Turusta Saloon kyydin tarjonneen autokuskin yrityksestä, joka tuo maahan luomukankaita ja muuta sälää. Siistiä, että joku jaksaa uskoa luomuun ja mahdollistaa myös muille luomukankaiden ja muiden tuotteiden saatavuuden.
Helsingissä odotti parit jäätelöt, pari teatteriesitystä ja kirpparikierros ennen matkan kohokohtaa, Murrostorstain vappumarssia.
Metro vei kohti sosiaalikeskus Satamaa, jossa vaatteet vaihtuivat ja itse kunkin naamavärkki sai iloisemman värin. Oli hauskaa nähdä miten ihmiset olivat panostaneet asuihinsa ja yleiseen olemukseensa pyrkimyksenään vain muiden huvittaminen ja viihdyttäminen. Myös Kierrätyskeskuksen ilmaishuone oli ollut pelleilyn puolella tarjoten meille todella mukavasti monenlaista värikästä vaatetta.
Soundikärry messiin ja kovaääninen, värikäs joukko takaisin metrolle, tällä kertaa määränpäänä Kampin kauppakeskus. Bileet metrossa aiheutti yleistä hilpeyttä monessa ja meidän pellejen mielestä metrossa riehuminen oli ehkä hauskinta pitkään aikaan. Kampin vartijat eivät tulostamme niin paljon ilahtuneet, mutta ulkona Narinkkatorilla odottava väestö piti meistä sitten sitäkin enemmän. Ulkona oli hyvää aikaa moikata kavereita ja riehua ympäriinsä sekä kerrata kaikille tämänvuotisen lakituen puhelinnumero.
Pellepataljoonamme päätti yksissä tuumin johtaa RTC-kulkuetta ajaen ilkeämieliset poliisit pois miekkarin pääjoukon tieltä. Poliisin ja kulkueen välinen tila soi meille loistavasti mahdollisuuksia liikkua ja pelleillä ympäriinsä sekä toi meille paljon lehdistön ja kulkuetta katsomaan tulleiden ihmisten huomiota. Lähes kaikki mediassa näkyneet kuvat pellepataljoonasta otettiinkin tässä tilassa.
Lähes koko kulkue sujui ilman ongelmia. Muutamia ihmisiä kytät saivat joukosta napattua, emmekä me voineet asialle mitään. Jossain vaiheessa kulkueen ollessa matkalla kohti kaivopuistoa poliisit pääsivät ilmeisesti yliopistolakiuudistusta vastustaneen porukan ja RTC-porukan väliin estäen meidän etenemisemme. Jumittamisesta kukaan ei tietenkään pidä ja muutamia ikäviä tilanteita saatiin tuolloin kokea. Pataljoonamme ratkaisi kuitenkin yhden poliisien kiinniottotilanteen muodostamalla ihmisketjun poliisien ja ihmisten väliin. Tuolloin allekirjoittanut sai pullosta päähänsä, mutta muuten tilanne rauhoittui ja raukeni melko pian. Tästä ehti kulua vain hetki kun seuraavaan suurempaa operaatiota alettiin valmistella. Ihmiset halusivat poliisin blokista eteenpäin, ja pellethän ovat aina auttamassa ihmisiä. Alkuperäiset suunnitelmat kuitenkin kuivuivat kasaan, ja pataljoonamme päätti luopua leikistä ja siirtyä paremmille pelleilyapajille.
Tehtävä suoritettu ja pääbileet takana, kun iloinen joukkomme siirtyi aiheuttamaan hymyä ja ärtymystä ympäri kaupunkia. Parit välibileet valtaamallamme yksityisalueella ja rautatieasemalla ennen kuin pääsimme taas juhlimaan ahtaisiin mutta viihtyisiin tiloihin; metroon ja hisseihin. Perillä väsynyttä mutta onnellista joukkoa odotti lämmin sisätila ja rakkaudella valmistettu ruoka. KotiSatama <3
P.S. Minusta tuli Helsingissä Yosa-addikti
Helsingissä odotti parit jäätelöt, pari teatteriesitystä ja kirpparikierros ennen matkan kohokohtaa, Murrostorstain vappumarssia.
Metro vei kohti sosiaalikeskus Satamaa, jossa vaatteet vaihtuivat ja itse kunkin naamavärkki sai iloisemman värin. Oli hauskaa nähdä miten ihmiset olivat panostaneet asuihinsa ja yleiseen olemukseensa pyrkimyksenään vain muiden huvittaminen ja viihdyttäminen. Myös Kierrätyskeskuksen ilmaishuone oli ollut pelleilyn puolella tarjoten meille todella mukavasti monenlaista värikästä vaatetta.
Soundikärry messiin ja kovaääninen, värikäs joukko takaisin metrolle, tällä kertaa määränpäänä Kampin kauppakeskus. Bileet metrossa aiheutti yleistä hilpeyttä monessa ja meidän pellejen mielestä metrossa riehuminen oli ehkä hauskinta pitkään aikaan. Kampin vartijat eivät tulostamme niin paljon ilahtuneet, mutta ulkona Narinkkatorilla odottava väestö piti meistä sitten sitäkin enemmän. Ulkona oli hyvää aikaa moikata kavereita ja riehua ympäriinsä sekä kerrata kaikille tämänvuotisen lakituen puhelinnumero.
Pellepataljoonamme päätti yksissä tuumin johtaa RTC-kulkuetta ajaen ilkeämieliset poliisit pois miekkarin pääjoukon tieltä. Poliisin ja kulkueen välinen tila soi meille loistavasti mahdollisuuksia liikkua ja pelleillä ympäriinsä sekä toi meille paljon lehdistön ja kulkuetta katsomaan tulleiden ihmisten huomiota. Lähes kaikki mediassa näkyneet kuvat pellepataljoonasta otettiinkin tässä tilassa.
Lähes koko kulkue sujui ilman ongelmia. Muutamia ihmisiä kytät saivat joukosta napattua, emmekä me voineet asialle mitään. Jossain vaiheessa kulkueen ollessa matkalla kohti kaivopuistoa poliisit pääsivät ilmeisesti yliopistolakiuudistusta vastustaneen porukan ja RTC-porukan väliin estäen meidän etenemisemme. Jumittamisesta kukaan ei tietenkään pidä ja muutamia ikäviä tilanteita saatiin tuolloin kokea. Pataljoonamme ratkaisi kuitenkin yhden poliisien kiinniottotilanteen muodostamalla ihmisketjun poliisien ja ihmisten väliin. Tuolloin allekirjoittanut sai pullosta päähänsä, mutta muuten tilanne rauhoittui ja raukeni melko pian. Tästä ehti kulua vain hetki kun seuraavaan suurempaa operaatiota alettiin valmistella. Ihmiset halusivat poliisin blokista eteenpäin, ja pellethän ovat aina auttamassa ihmisiä. Alkuperäiset suunnitelmat kuitenkin kuivuivat kasaan, ja pataljoonamme päätti luopua leikistä ja siirtyä paremmille pelleilyapajille.
Tehtävä suoritettu ja pääbileet takana, kun iloinen joukkomme siirtyi aiheuttamaan hymyä ja ärtymystä ympäri kaupunkia. Parit välibileet valtaamallamme yksityisalueella ja rautatieasemalla ennen kuin pääsimme taas juhlimaan ahtaisiin mutta viihtyisiin tiloihin; metroon ja hisseihin. Perillä väsynyttä mutta onnellista joukkoa odotti lämmin sisätila ja rakkaudella valmistettu ruoka. KotiSatama <3
P.S. Minusta tuli Helsingissä Yosa-addikti
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
RÄKÄVALLANKUMOUS!
Alkuräkä. Ei niin vaikeasti niistettävä räkä. Yleensä sairauden alussa ja muistuttaa allergiaräkää, mutta on koostumukseltaan tiheämpi.
Sairausräkä. Pyrkii tulemaan koko ajan ja joka paikasta ulos. Aiheuttaa ärsyyntymistä. Niin mielen kuin ihonkin. Muista rasvata nenänalus kunnolla sairausrään ajan!
Allergiaräkä. Koko ajan pitää olla niistämässä tai muuten räkä valuu rinnoille. Vetistä räkää.
Loppuräkä. Ei valu nenästä muuten kuin niistämällä. Niistäminen kestää aina aikansa mutta sen jälkeen olo on vapautunut. Loppuräkä tulee esim. sairauden jälkeen. Loppuräkä, paras räkä!
Takaräkä. Iskee salakavalasti juuri kun luulet tyhjentäneesi jo räkävarastot. Saattaa kestää pidemmänkin aikaa.
Veriräkä. Nenää niistäessä tuleekin veristä räkää. Syy tähän on tuntematon. Yleensä aika lyhytaikainen räkämuoto. Ei pidä kaivella sitä nenää niin helvetisti!
Randomräkä. Muistuttaa lähinnä alkuräkää, muttei johda mihinkään. Esiintyy milloin mistäkin syystä, joskus syyttä.
Sairausräkä. Pyrkii tulemaan koko ajan ja joka paikasta ulos. Aiheuttaa ärsyyntymistä. Niin mielen kuin ihonkin. Muista rasvata nenänalus kunnolla sairausrään ajan!
Allergiaräkä. Koko ajan pitää olla niistämässä tai muuten räkä valuu rinnoille. Vetistä räkää.
Loppuräkä. Ei valu nenästä muuten kuin niistämällä. Niistäminen kestää aina aikansa mutta sen jälkeen olo on vapautunut. Loppuräkä tulee esim. sairauden jälkeen. Loppuräkä, paras räkä!
Takaräkä. Iskee salakavalasti juuri kun luulet tyhjentäneesi jo räkävarastot. Saattaa kestää pidemmänkin aikaa.
Veriräkä. Nenää niistäessä tuleekin veristä räkää. Syy tähän on tuntematon. Yleensä aika lyhytaikainen räkämuoto. Ei pidä kaivella sitä nenää niin helvetisti!
Randomräkä. Muistuttaa lähinnä alkuräkää, muttei johda mihinkään. Esiintyy milloin mistäkin syystä, joskus syyttä.
Tänään rautatientorilla
Asetuin istumaan laukkuni päälle rautatientorilla. Hörppäilin siideriä ja odotin kaveriani. Kusi haisi ja tuuli puhalsi ikävästi. Ympärillä pörräsi ihmisiä, eritoten humalaisia sellaisia. Kymmenen minuutin päästä asetuttuani paikoilleni eteeni käveli mies, joka pummasi tupakkaa. Eipä ollut. Vähän tämän jälkeen luokseni käveli toinen mies, nyt tosin tarjoten tupakkaa. Kieltäydyin ottamasta sillä muuten olisin joutunut kuitenkin juttelemaan miehen kanssa.
Aika kului ja aloin ärsyyntyä. Missä vitussa se averi nyt oikein viipyy? Jo puoli tuntia myöhässä. Samainen mies, joka tarjosi tupakkaa tuli kysymään josko hän saisi tyhjän siideritölkkini. Sanoin, että hän saa sen sitten kun olen sen juonut. Siinä tölkkiä odottaessaan hän alkoi esitellä minulle itse suunnittelemaansa vahvistinta tv:seen. Hän tarjosi sitä minulle, mutten halunnut. Eräs nainen tuli pummimaan minulta kohta tyhjillään olevaa siideritölkkiä, mutta mies huusi väliin: "Se on varattu mulle!" Kovaa peliä tölkeistä! Ei siinä oikein voinut muuta tehdä kuin nauraa.
Olin nyt odottanut noin 45 minuuttia. Joku mies kompuroi luokseni ja sammalsi jotain, mistä en saanut selvää. Samalla hän meinasi kaatua päälleni, sillä oli niin vahvasti humalassa. Onneksi jatkoi kuitenkin matkaansa.
Mies, joka sai tölkkini tuli tarjoamaan minulle vihreitä remmi -karkkeja.
Kieltäydyin ottamasta ja sanoin, että äiti oli kieltänyt minua ottamasta tuntemattomilta karkkia. Seuraavan kerran kun hän käveli ohitseni hän tarjosi toistamiseen tupakkaa. Kieltäydyin taas. Missä vaiheessa tuntemattomat ovat alkaneet tulemaan TARJOAMAAN karkkia?
Kymmenen minuutin päästä mies, jolla on rikkinäinen keppi kädessään tuli pummaamaan puhelinta. Sanoin etten omista kännykkää. Hän kertoi kuinka olisi soittanut poliisille, sillä joku oli rikkonut hänen keppinsä ja varastanut matkakorttinsa. Noh, ikävä kyllä en voinut - tai oikeastaan halunnut - auttaa miestä. Olin siinä vaiheessa jo niin ärsyyntynyt odottamiseen. Onneksi kaverini saapui enkä joutunut enää kuuntelemaan kännisten höpinöitä.
OI HELSINKI! <3
Aika kului ja aloin ärsyyntyä. Missä vitussa se averi nyt oikein viipyy? Jo puoli tuntia myöhässä. Samainen mies, joka tarjosi tupakkaa tuli kysymään josko hän saisi tyhjän siideritölkkini. Sanoin, että hän saa sen sitten kun olen sen juonut. Siinä tölkkiä odottaessaan hän alkoi esitellä minulle itse suunnittelemaansa vahvistinta tv:seen. Hän tarjosi sitä minulle, mutten halunnut. Eräs nainen tuli pummimaan minulta kohta tyhjillään olevaa siideritölkkiä, mutta mies huusi väliin: "Se on varattu mulle!" Kovaa peliä tölkeistä! Ei siinä oikein voinut muuta tehdä kuin nauraa.
Olin nyt odottanut noin 45 minuuttia. Joku mies kompuroi luokseni ja sammalsi jotain, mistä en saanut selvää. Samalla hän meinasi kaatua päälleni, sillä oli niin vahvasti humalassa. Onneksi jatkoi kuitenkin matkaansa.
Mies, joka sai tölkkini tuli tarjoamaan minulle vihreitä remmi -karkkeja.
Kieltäydyin ottamasta ja sanoin, että äiti oli kieltänyt minua ottamasta tuntemattomilta karkkia. Seuraavan kerran kun hän käveli ohitseni hän tarjosi toistamiseen tupakkaa. Kieltäydyin taas. Missä vaiheessa tuntemattomat ovat alkaneet tulemaan TARJOAMAAN karkkia?
Kymmenen minuutin päästä mies, jolla on rikkinäinen keppi kädessään tuli pummaamaan puhelinta. Sanoin etten omista kännykkää. Hän kertoi kuinka olisi soittanut poliisille, sillä joku oli rikkonut hänen keppinsä ja varastanut matkakorttinsa. Noh, ikävä kyllä en voinut - tai oikeastaan halunnut - auttaa miestä. Olin siinä vaiheessa jo niin ärsyyntynyt odottamiseen. Onneksi kaverini saapui enkä joutunut enää kuuntelemaan kännisten höpinöitä.
OI HELSINKI! <3
lauantai 2. toukokuuta 2009
Snutar och chokladfontäner
Random metatext
Dagens överskattade fenomen: Sammanhängande texter. Eftersom jag författat alltför många sådana den senaste tiden blir även detta inlägg i listform. Fuck your fascist textual standards!
Blandade iakttagelser
Jag blir bättre och bättre på att diskutera böcker jag inte läst, särskilt på litteraturvetenskapliga seminarier. Ofta fungerar det utmärkt att helt enkelt förkunna att man är av annan åsikt än föregående talare, och använda termen postmodernism i argumentationen.
En fördel med att vara maskerad på demonstrationer, som jag alls inte tänkt på tidigare, är att det utgör åtminstone lite skydd då kravallpolisen slår en i huvudet. Dessutom motverkar det solbränna.
Det praktiska med 13-15-åringars hängande byxor är att man behändigt kan plocka upp ungarna genom att ta tag i byxbaken på dem då de ritar taggar på gatan och riskerar att bli överkörda.
Vappen illustrerar rätt bra min större och större alienering från samhället. Det insåg jag då personerna framför mig i demon skrek "borgarsvin!" åt några personer i kavaj och studentmössor - personer som mycket väl kunde ha varit jag för några år sedan. Så kan det gå, hups.
Chokladfontäner är troligtvis den västerländska civilisationens dödsryckning.
Ei tässä muuta.
Dagens överskattade fenomen: Sammanhängande texter. Eftersom jag författat alltför många sådana den senaste tiden blir även detta inlägg i listform. Fuck your fascist textual standards!
Blandade iakttagelser
Jag blir bättre och bättre på att diskutera böcker jag inte läst, särskilt på litteraturvetenskapliga seminarier. Ofta fungerar det utmärkt att helt enkelt förkunna att man är av annan åsikt än föregående talare, och använda termen postmodernism i argumentationen.
En fördel med att vara maskerad på demonstrationer, som jag alls inte tänkt på tidigare, är att det utgör åtminstone lite skydd då kravallpolisen slår en i huvudet. Dessutom motverkar det solbränna.
Det praktiska med 13-15-åringars hängande byxor är att man behändigt kan plocka upp ungarna genom att ta tag i byxbaken på dem då de ritar taggar på gatan och riskerar att bli överkörda.
Vappen illustrerar rätt bra min större och större alienering från samhället. Det insåg jag då personerna framför mig i demon skrek "borgarsvin!" åt några personer i kavaj och studentmössor - personer som mycket väl kunde ha varit jag för några år sedan. Så kan det gå, hups.
Chokladfontäner är troligtvis den västerländska civilisationens dödsryckning.
Ei tässä muuta.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
We can haz nutses!
Niin, eli tässä se Kauramaitotytön lupaama kuvareportaasi.
Kuinka saisin rikki kookospähkinän? No oikeilla työkaluilla tietenkin. Eli vasaralla, ruuvimeisselillä, Lidl-kangaskassilla ja isolla veitsellä.
Hippikin oppi että väkivalta ratkaisee kaiken.
Great success!
Kuinka saisin rikki kookospähkinän? No oikeilla työkaluilla tietenkin. Eli vasaralla, ruuvimeisselillä, Lidl-kangaskassilla ja isolla veitsellä.
Hippikin oppi että väkivalta ratkaisee kaiken.
Great success!
Kuinka saisin rikki kookospähkinän?
Alunperin tästä piti kai tulla dyykkausblogi, ja vihdoin aion kantaa korteni keostoon tässä suhteessa. Dyykkasin nimittäin äskettäin ehkä siisteimpiä asioita ikinä: kuusi kookospähkinää ja kaksi pussillista banaanisalottisipuleita.
P.S. Kuvallisia vinkkejä pähkinöiden avaamisesta seuraa myöhemmin..
P.S. Kuvallisia vinkkejä pähkinöiden avaamisesta seuraa myöhemmin..
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Assorted observations
Åbo:
Typ i neongröna Borat-simbyxor på gågatan. Nu är det sommar nu är det sol, nu är det dårar på gatan!
Post-helgroskisdykning är alltid lönsamt. Saldo: 15 kilo minimorötter (eller prematurmorötter som Ela skulle säga), surkål, bröd, champinjoner, sallad, jäst och annat livets nödtorft.
Våra grannar tycker att det är anstötligt att fyra personer äter rabarberpaj, diskuterar bläckfiskporr och sjunger Ave Maria i falsett fram till tolvtiden på natten. Våra förehavanden resulterade i en kopia av husets ordningsregler, med den aktuella paragrafen understreckad. Lappen arkiverades på hallväggen bredvid sina artfränder.
Ekenäs:
EKORRE i äppelträdet! Och en död hare i skogen, eller snarare en take away-måltid enligt ena hunden.
Gubben i Emmaus som frågade mig "onks nää miesten vai naisten farkut?", vilket ledde till en kort diskussion om genus. Hans fru fick sista ordet med: "Ei kai sillä enää oo mitään väliä." Jeah!
En unge som stannade och stirrade på mig då jag cyklade förbi (och ett stort antal vuxna som ser ut att vilja göra det).
Hundarna som tycker att det är helt fantastiskt roligt att jag också börjat intressera mig för lyktstolpar och elskåp (tog med några propagandaklistermärken hit...).
Allmänt:
Jag vill ha flera krukväxter.
Random diskussion på djurrättsforumet: Om man öppnar luckan till burarna på en minkfarm, går minkarna frivilligt ut eller måste man jaga ut dem? Jag har faktiskt ingen aning, så jag uppmanar alla att samla empiriskt material i frågan.
Jag tror att jag ska bli smink-freegan.
Typ i neongröna Borat-simbyxor på gågatan. Nu är det sommar nu är det sol, nu är det dårar på gatan!
Post-helgroskisdykning är alltid lönsamt. Saldo: 15 kilo minimorötter (eller prematurmorötter som Ela skulle säga), surkål, bröd, champinjoner, sallad, jäst och annat livets nödtorft.
Våra grannar tycker att det är anstötligt att fyra personer äter rabarberpaj, diskuterar bläckfiskporr och sjunger Ave Maria i falsett fram till tolvtiden på natten. Våra förehavanden resulterade i en kopia av husets ordningsregler, med den aktuella paragrafen understreckad. Lappen arkiverades på hallväggen bredvid sina artfränder.
Ekenäs:
EKORRE i äppelträdet! Och en död hare i skogen, eller snarare en take away-måltid enligt ena hunden.
Gubben i Emmaus som frågade mig "onks nää miesten vai naisten farkut?", vilket ledde till en kort diskussion om genus. Hans fru fick sista ordet med: "Ei kai sillä enää oo mitään väliä." Jeah!
En unge som stannade och stirrade på mig då jag cyklade förbi (och ett stort antal vuxna som ser ut att vilja göra det).
Hundarna som tycker att det är helt fantastiskt roligt att jag också börjat intressera mig för lyktstolpar och elskåp (tog med några propagandaklistermärken hit...).
Allmänt:
Jag vill ha flera krukväxter.
Random diskussion på djurrättsforumet: Om man öppnar luckan till burarna på en minkfarm, går minkarna frivilligt ut eller måste man jaga ut dem? Jag har faktiskt ingen aning, så jag uppmanar alla att samla empiriskt material i frågan.
Jag tror att jag ska bli smink-freegan.
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Identiteettikriisi.
Olen juuttunut vaikeaan onkaloon, suorastaan labyrintin syövereihin pohtiessani nykyistä ruokavaliotani ja samalla myös elämäntapaani. Tajunnanvirtaani on kulkeutunut ajatus siitä, ollako vegaani vai freegani. Luulenpa, että kärsin jonkin sortin identiteettikriisistä. Ensimmäiset ongelmalliset ajatuksenpoikaset ajelehtivat mieleeni oikeastaan jo heti ensimmäisen kerran, kun luistin itselleni niin tärkeäksi tulleesta veganismista. Rikoskumppaninani toimi vanha kunnon ystäväni ja entinen rakkauteni; juusto. Olin luopunut tästä ihanuudesta eläinten tähden ja nyt se oli hairahduksen saattelemana palannut takaisin elämääni. Jääkaappiini oli ilmestynyt juustoa roskiksesta ja sain hyvän tekosyyn lipsua ruokavaliostani.
Päätimme kämppikseni kanssa erään känninhuuruisen illan jälkeen tehdä pizzaa ja ripotella päälle oikein paljon juustoa. Himoitsin sitä makua koko sen illan ajan ja kun viimein ahdoin ensimmäisen palan suuhuni, minua odottikin suuri järkytys. “Tämänhän onkin täyttä paskaa”, ajattelin vihaisesti ja pettyneesti. Maku ei ollut lähellekään sitä mitä olin muistanut, vaan se oli suorastaan oksettavan paha. Tästä kuitenkin alkoi se kauhea noidankehä johon olen joutunut. Pahan alku ja juuri. Sen illan jälkeen minusta tuli jostain helvetin kummasta ja selittämättömästä syystä freegani.
Mielessäni vilisee satoja kysymyksiä. Miksen voisi olla freegani vaan miksi minun täytyy vaatia itseltäni tiukahkoa veganismia? Miksen voi hyväksyä itseäni freeganina? Miksi oikeutan veganismin, mutten freeganismia? Where is the fire?
Perimmäinen syy identiteettikriisiongelmiini on, että jostain syystä minusta vaan yksinkertaisesti tuntuu pahalta syödä dyykattua epävegaanista ruokaa, vaikka se olisikin eettisesti hyväksyttävää ja jopa ekologisempaa. Mitä enemmän dyykkaan, sitä enemmän säästän maapalloa ja sitä parempi se on ympäristölle, right? Maito- ja kananmunatuotteita dyykatessa tulee varmastikin tekemään suuremman ekoteon, kuin vain vegaanisia tuotteita kahmiessa, mutta onko ero pohjimmiltaan kuitenkaan niin suuri? Tietenkään yksittäisellä kuluttajan valinnoilla ei ole paljoakaan painoarvoa, mutta sitten kun meitä, toisten roskien uudelleenkäyttäjiä, on monia, niin tulemme yhdessä tehneeksi suurenkin palveluksen maapallolle. Uhratako sitten mieluummin ympäristön puhtaus vai oma mielenrauha?
Dyykkauksessahan sillä, ottaako maitoa vai perunoita, ei ole oikeastaan paljoakaan väliä, sillä kukaan ei siitä enää hyödy taloudellisesti, kun elintarvikkeet ovat jo heitetty pois. Itse en kuitenkaan pystyisi syömään jogurtteja tai juomaan maitoa pelkiltään. Kun kerta maidon juominen ällöttää, niin miksi edes käytän “piilomaitoa” tai “piilokananmunaa“, ja eroaako se loppujen lopuksi kuitenkaan niin hirveästi maidon litkimisestä tai vaikkapa munakokkelin syömisestä? Poissa silmistä, poissa mielestä?
Itseäni ei kuitenkaan jostain syystä okseta syödä esim. juustosämpylöitä, maitoa sisältävää valmisriisipuuroa tai epävegaanisia bakery-tuotteita. Mutta nyt kun lähtee oikein pohtimaan, niin tulee ajatelleeksi, että enhän todellakaan haluaisi syödä ihmisen kuukautisia, eli miksi pistän suuhuni jonkun toisen lajin rättipäivätuotoksia? Sama oikeastaan pätee myös maidon käyttöön. Itseäni etoisi juoda äidinmaitoa, niin miksi sitten välillisesti lutkutan lehmän utaretta? Kun alkaa miettimään eläinoikeudellisia syitä veganismiin, tulee huomanneeksi, että kaikki eläimistä tulevat eritteet ovat hyvinkin suuressa määrin riistoa ja sitähän minä en halua missään nimessä tukea. Enkä toisaalta tulekaan tukeneeksi dyykatessani, niin piileekö se perustavanlaatuinen ongelma siis vain mielikuvissa ja tiedossa siitä mitä maito ja kananmuna oikeasti on?
Olen myös tullut pohtineeksi syitä siihen, miksi edes haluan olla freegani? Palaan ehkä entisiin tapoihini ja mielitekoihini, sillä ennen oli helppoa ostaa himoitsemansa viineri taikka valmispizza. Vegaanisena kyseisiä tuotteita on kuitenkin suhkoht vaikea löytää valmiina ja vielä vaikeampi dyykata. Jos sattuu löytämään roska-astiasta pullamössöä, on se äärimmäisen helppo pistellä suuhun ilman suurempia ajatteluja. Suurin osa dyykkaamastani epävegaanisesta ruoasta onkin elimistölleni ja terveydelleni täysin turhia tuotteita, joita minun ei ollenkaan olisi pakollista syödä. Tajuntaani hallinnoi kuitenkin pieni hedonistinpirulainen, joka tahtoo hemmotella tätä ruumista erinäisin hyvinkin tarpeettomin herkuin. Joskus tuntuu, että olen kieltänyt itseltäni niin paljon elintarvikkeita, joista ennen nautin ja nyt kun on mahdollisuus hankkia niitä eettisesti ja ilmaiseksi, niin miksi ei?
Arvatenkin tunnen jonkun pistoksen omassatunnossani, oli freeganismi sitten kuinka eettisesti hyväksyttävää tai ei. Suurin ongelma on kai sen hyväksyminen, etten “pystynyt” olemaan vegaani vaan lipsuin freeganismiin. Mielestäni on paljon mukavampaa ja vapauttavampaa olla vegaani, kun ei tarvitse kärsiä tunnontuskia omasta lepsuudestaan. Olen siis päättänyt jatkaa elämääni tästä lähtien vegaanina ja jättää epävegaaniset herkut ja muut saastat muiden popsittavaksi ja keskittyä itse vegaanisiin herkkuihin niitä dyykkaamalla tai itse tekemällä.
Päätimme kämppikseni kanssa erään känninhuuruisen illan jälkeen tehdä pizzaa ja ripotella päälle oikein paljon juustoa. Himoitsin sitä makua koko sen illan ajan ja kun viimein ahdoin ensimmäisen palan suuhuni, minua odottikin suuri järkytys. “Tämänhän onkin täyttä paskaa”, ajattelin vihaisesti ja pettyneesti. Maku ei ollut lähellekään sitä mitä olin muistanut, vaan se oli suorastaan oksettavan paha. Tästä kuitenkin alkoi se kauhea noidankehä johon olen joutunut. Pahan alku ja juuri. Sen illan jälkeen minusta tuli jostain helvetin kummasta ja selittämättömästä syystä freegani.
Mielessäni vilisee satoja kysymyksiä. Miksen voisi olla freegani vaan miksi minun täytyy vaatia itseltäni tiukahkoa veganismia? Miksen voi hyväksyä itseäni freeganina? Miksi oikeutan veganismin, mutten freeganismia? Where is the fire?
Perimmäinen syy identiteettikriisiongelmiini on, että jostain syystä minusta vaan yksinkertaisesti tuntuu pahalta syödä dyykattua epävegaanista ruokaa, vaikka se olisikin eettisesti hyväksyttävää ja jopa ekologisempaa. Mitä enemmän dyykkaan, sitä enemmän säästän maapalloa ja sitä parempi se on ympäristölle, right? Maito- ja kananmunatuotteita dyykatessa tulee varmastikin tekemään suuremman ekoteon, kuin vain vegaanisia tuotteita kahmiessa, mutta onko ero pohjimmiltaan kuitenkaan niin suuri? Tietenkään yksittäisellä kuluttajan valinnoilla ei ole paljoakaan painoarvoa, mutta sitten kun meitä, toisten roskien uudelleenkäyttäjiä, on monia, niin tulemme yhdessä tehneeksi suurenkin palveluksen maapallolle. Uhratako sitten mieluummin ympäristön puhtaus vai oma mielenrauha?
Dyykkauksessahan sillä, ottaako maitoa vai perunoita, ei ole oikeastaan paljoakaan väliä, sillä kukaan ei siitä enää hyödy taloudellisesti, kun elintarvikkeet ovat jo heitetty pois. Itse en kuitenkaan pystyisi syömään jogurtteja tai juomaan maitoa pelkiltään. Kun kerta maidon juominen ällöttää, niin miksi edes käytän “piilomaitoa” tai “piilokananmunaa“, ja eroaako se loppujen lopuksi kuitenkaan niin hirveästi maidon litkimisestä tai vaikkapa munakokkelin syömisestä? Poissa silmistä, poissa mielestä?
Itseäni ei kuitenkaan jostain syystä okseta syödä esim. juustosämpylöitä, maitoa sisältävää valmisriisipuuroa tai epävegaanisia bakery-tuotteita. Mutta nyt kun lähtee oikein pohtimaan, niin tulee ajatelleeksi, että enhän todellakaan haluaisi syödä ihmisen kuukautisia, eli miksi pistän suuhuni jonkun toisen lajin rättipäivätuotoksia? Sama oikeastaan pätee myös maidon käyttöön. Itseäni etoisi juoda äidinmaitoa, niin miksi sitten välillisesti lutkutan lehmän utaretta? Kun alkaa miettimään eläinoikeudellisia syitä veganismiin, tulee huomanneeksi, että kaikki eläimistä tulevat eritteet ovat hyvinkin suuressa määrin riistoa ja sitähän minä en halua missään nimessä tukea. Enkä toisaalta tulekaan tukeneeksi dyykatessani, niin piileekö se perustavanlaatuinen ongelma siis vain mielikuvissa ja tiedossa siitä mitä maito ja kananmuna oikeasti on?
Olen myös tullut pohtineeksi syitä siihen, miksi edes haluan olla freegani? Palaan ehkä entisiin tapoihini ja mielitekoihini, sillä ennen oli helppoa ostaa himoitsemansa viineri taikka valmispizza. Vegaanisena kyseisiä tuotteita on kuitenkin suhkoht vaikea löytää valmiina ja vielä vaikeampi dyykata. Jos sattuu löytämään roska-astiasta pullamössöä, on se äärimmäisen helppo pistellä suuhun ilman suurempia ajatteluja. Suurin osa dyykkaamastani epävegaanisesta ruoasta onkin elimistölleni ja terveydelleni täysin turhia tuotteita, joita minun ei ollenkaan olisi pakollista syödä. Tajuntaani hallinnoi kuitenkin pieni hedonistinpirulainen, joka tahtoo hemmotella tätä ruumista erinäisin hyvinkin tarpeettomin herkuin. Joskus tuntuu, että olen kieltänyt itseltäni niin paljon elintarvikkeita, joista ennen nautin ja nyt kun on mahdollisuus hankkia niitä eettisesti ja ilmaiseksi, niin miksi ei?
Arvatenkin tunnen jonkun pistoksen omassatunnossani, oli freeganismi sitten kuinka eettisesti hyväksyttävää tai ei. Suurin ongelma on kai sen hyväksyminen, etten “pystynyt” olemaan vegaani vaan lipsuin freeganismiin. Mielestäni on paljon mukavampaa ja vapauttavampaa olla vegaani, kun ei tarvitse kärsiä tunnontuskia omasta lepsuudestaan. Olen siis päättänyt jatkaa elämääni tästä lähtien vegaanina ja jättää epävegaaniset herkut ja muut saastat muiden popsittavaksi ja keskittyä itse vegaanisiin herkkuihin niitä dyykkaamalla tai itse tekemällä.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Kommissarier, fjäderfän och lite glasskärvor
De senaste dagarna har gått i djurrättsaktivismens tecken. För det första har vi den Episka Glasskärveskandalen, som även i Finland har föranlett en hel mängd konspirationsteorier, lösa spekulationer och märkliga uttalanden, varav jag tänkt återge de mest underhållande:
Idag stod jag och Alg-Börje på gågatan några timmar på eftermiddgen och spred djurrättsevangeliet - d.v.s. vi stod vid Oikeutta Eläimilles infobord. Jag hade hunnit glömma hurdana kufar man stöter på i centrum av Åbo om man står stilla tillräckligt länge, så listar de värsta nedan som varnande exempel:
- Lea Lastikka från Fjäderfäförbundet (jag vill åtminstone tro att Siipikarjaliitto heter så på svenska, ovanligt fin allitteration) påstår att radikala djurrättsaktivister står bakom det hela. Hen anser att sabotörerna infiltrerat produktionsanläggningarna och placerat glasskärvorna i produkterna. Hen betonar hur noga de radikala grupperingarna planerar sina aktioner, den här gången har hippina t.o.m. gått så långt som att skaffa jobb.
- Risto Nyholm, allas vår favoritkommissarie (<3), är naturligtvis på samma linje som Lastikka. Faktumet att glasskärvor också hittats i en vegetarisk färdigrätt och en frusen grönsaksblandning visar förstås hur skickliga rävflickorna är: de försöker avleda uppmärksamheten genom att låta även sina vegankompisar drabbas. Exakt varför de skulle vilja avleda uppmärksamheten förblir något oklart, men Risto, som bl.a. egenhändigt skrämt bort alla knarklangare från Österbotten och vid flera tillfällen brutit mot lagen för att upprätthålla lag och ordning, måste ju veta bäst.
- I en kommentar till en tidningsartikel kom någon med den briljanta idén att förövarna måste vara rasister. Muslimer äter nämligen inte griskött, utan istället väljer de ofta broiler, vilket tyder på att främlingsfientliga motiv står bakom skandalen. En tankegång helt utan brister, till och med Nyholm skulle vara imponerad. Man kunde också kombinera motiv a och b, för att konstatera att det är veganrasister i farten.
- Det senaste glasskärvefyndet gjordes i en ölburk - är de skyldiga ändå straight edge-militanter (som ju ofta också är veganer)? Hur som helst påverkar detta trovärdigheten hos rasismteorin, eftersom rättrogna muslimer inte dricker alkohol.
Idag stod jag och Alg-Börje på gågatan några timmar på eftermiddgen och spred djurrättsevangeliet - d.v.s. vi stod vid Oikeutta Eläimilles infobord. Jag hade hunnit glömma hurdana kufar man stöter på i centrum av Åbo om man står stilla tillräckligt länge, så listar de värsta nedan som varnande exempel:
- En engelsktalande typ som kom och förklarade för oss hur saker borde göras. Det är intressant hur få saker som blir gjorda, med tanke på hur många konkurrerande visioner om hur man borde göra dem det finns.
- En tonåring som förkunnade att kött är gott (jag påpekade att djuren som offrar sitt liv för det kunde ha några invändningar) och att folk åt kött på stenåldern (mitt svar var väl närmast att det onekligen verkar som om jag och A-B är vid liv också utan animaliska produkter, men egentligen borde jag ha frågat var henoms grotta ligger och huruvida stammen haft jaktlycka på sista tiden).
- En medelålders person som meddelade att hen tar några exemplar av alla våra broschyrer för att hänga dem på väggen på sin arbetsplats, bara för att jävlas. Respect!
- En förvirrad kristen som förkunnade att minkar fötts i bur, alltså är det guds vilja att de tillbringar sina liv där, oberoende av förhållandena. Lyckligtvis råkade en annan kristen, som var medlem i Animalia, komma förbi och typen uppmanades läsa Bibeln på nytt. Divine intervention? Mest undrar jag om hen hade gått med på att tillbringa sitt liv i en myrstack (med riktigt ilskna pissmyror) om hen hade fötts där.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
He's a lady!
Lyhyisiin varoitusaikoihin joutuu hippielämässä tottumaan, mutta harvoin sitä saa muutaman tunnin varoitusajalla kuulla esiintyvänsä dragissa koko illan ajan mahdollisesti kymmenille ihmisille. Kyseessä oli siis ystävieni Burlesque Polaire-ryhmän pick-up girlin homma. Erinäiset informaatiokatkot ja niistä johtuva viime hetken buukkaus eivät olleet oikeastaan kenenkään syytä, eikä asia minua oikeastaan haitannut. About samankokoinen tyttöystävä ja sattumalta juuri oikeankokoiset, dyykatut, vaatteet osoittautuivat pelastuksekseni drag-asua kyhättäessä. Musta bikiniyläosa, musta Mia Wallace-peruukki, mustat perussukkikset ja se dyykattu punainen pallomekko muodostivat yhdessä mustien helmien kanssa toimivan kokonaisuuden. Tissien tilalle paikkaamaan parit puhtaat alushousut ja homma oli kasassa. Koska koon 43 korkkareita ei sattunut kotoa löytymään, oli tyydyttävä viime kesän mustiin sandaaleihin punaisilla ruseteilla somistettuina. Joidenkin mielipiteen mukaan olin paremman näköinen nainen kuin suurin osa aidoista naisista. Hah, in your face!
Viime hetken vaatehankintojen johdosta myöhästyin sovitusta noin vartin, mutta paikanpäällä asiat saatiin sujumaan nopeasti ja miltei ammattimaisella tarkkuudella. Yksi tytöistä meikkasi minut aivan uskomattoman hyvin, ja lopputulos meni läpi jopa drag- ja crossdressing-hommia pidempään harrastaneille.
Kun ulkokuori oli kasassa, alkoi vaikein osuus. Tyttöystävän ja parin burlesquetytön avustuksella yritin nopeasti sisäistää vienon leidimäistä käytöstä ja lanteita keinuttavaa kävelytyyliä. Täytyy kyllä sanoa, että homma on paljon vaikeampaa kuin miltä näyttää. Onnekseni minulla oli luotettava turvaverkko koko ajan messissä, sain mm. vinkkejä myös naismaiseen kyykistymiseen bileisiin ilmestyneeltä entiseltä kämppikseltäni.
Burlesquesetti oli jaettu kahteen osaan, joista molemmissa hommani oli siis käydä poimimassa esiintyjien riisumat vaatteet lavalta biisien välissä. Lavalla loistavat parrasvalot ja ympärillä odottava yleisö eivät helpottaneet feminiinisen kävelytyylin muistamista, varsinkaan kun musiikin puuttuminen korosti jo entisestään jännittävää tunnelmaa. Jotenkuten sain hommani hoidettua ja esitykset pääsivät jatkumaan. Esitysten välisenä aikana sain ryhmän tytöiltä kuulla näyttäneeni ensimmäisessä setissä hobo-pick-up tytöltä kömpelöine olemuksineni, mutten antanut asian lannistaa.
Toinen esitys menikin osaltani paljon paremmin. Olin parissa tunnissa saanut pienen käsityksen lantion liikkeistä ja oikeasta kyykistymistavasta, joten uskalsin hieman jo leikitellä yleisön kanssa. Valojen takia en nähnyt paljon mitään, mutta kannustavat taputukset ja ihailua viestivät huudot yleisön suunnalta tekivät tehtävänsä. Tyrmäävän kaunis ulkomuotoni ehkä hieman korvasi puuttuvaa naisellista sulokkuutta, mutta kaikesta huolimatta sain burlesquetyttöjen taholta vakihomman hoitaakseni. Tästä lähtien saan kuulemma olla Turun pään pick-up girlinä aina jos vain haluan. Tytöt kuulemma lupasit vielä ostaa minulle ne kaipaamani koon 43 korkkarit jos tarvitsen kannustetta valitsemallani tiellä ;)
Viime hetken vaatehankintojen johdosta myöhästyin sovitusta noin vartin, mutta paikanpäällä asiat saatiin sujumaan nopeasti ja miltei ammattimaisella tarkkuudella. Yksi tytöistä meikkasi minut aivan uskomattoman hyvin, ja lopputulos meni läpi jopa drag- ja crossdressing-hommia pidempään harrastaneille.
Kun ulkokuori oli kasassa, alkoi vaikein osuus. Tyttöystävän ja parin burlesquetytön avustuksella yritin nopeasti sisäistää vienon leidimäistä käytöstä ja lanteita keinuttavaa kävelytyyliä. Täytyy kyllä sanoa, että homma on paljon vaikeampaa kuin miltä näyttää. Onnekseni minulla oli luotettava turvaverkko koko ajan messissä, sain mm. vinkkejä myös naismaiseen kyykistymiseen bileisiin ilmestyneeltä entiseltä kämppikseltäni.
Burlesquesetti oli jaettu kahteen osaan, joista molemmissa hommani oli siis käydä poimimassa esiintyjien riisumat vaatteet lavalta biisien välissä. Lavalla loistavat parrasvalot ja ympärillä odottava yleisö eivät helpottaneet feminiinisen kävelytyylin muistamista, varsinkaan kun musiikin puuttuminen korosti jo entisestään jännittävää tunnelmaa. Jotenkuten sain hommani hoidettua ja esitykset pääsivät jatkumaan. Esitysten välisenä aikana sain ryhmän tytöiltä kuulla näyttäneeni ensimmäisessä setissä hobo-pick-up tytöltä kömpelöine olemuksineni, mutten antanut asian lannistaa.
Toinen esitys menikin osaltani paljon paremmin. Olin parissa tunnissa saanut pienen käsityksen lantion liikkeistä ja oikeasta kyykistymistavasta, joten uskalsin hieman jo leikitellä yleisön kanssa. Valojen takia en nähnyt paljon mitään, mutta kannustavat taputukset ja ihailua viestivät huudot yleisön suunnalta tekivät tehtävänsä. Tyrmäävän kaunis ulkomuotoni ehkä hieman korvasi puuttuvaa naisellista sulokkuutta, mutta kaikesta huolimatta sain burlesquetyttöjen taholta vakihomman hoitaakseni. Tästä lähtien saan kuulemma olla Turun pään pick-up girlinä aina jos vain haluan. Tytöt kuulemma lupasit vielä ostaa minulle ne kaipaamani koon 43 korkkarit jos tarvitsen kannustetta valitsemallani tiellä ;)
Nattlig Storviltsjakt i Österled och Andra Äfventyr
Historien började med att Havremjölksflickan och unga fröken Ruusupushka använde de sista lökarna till en något suspekt kålsoppa. Som vilken som helst ansvarskännande individ insåg jag att det var dags för en Expedition, särskilt som även bananskålen gapade tom.
Alg-Börje anslöt sig till jaktsällskapet, och efter att skymningen fallit begav vi oss ut, med de östra jaktmarkerna som destination. Terrängen i öst är ställvis svårframkomlig, och området är vidsträckt, så vi valde lätt packning: ryggsäckar och facklor. Efter en promenad under muntert samspråk befann vi oss vid Sah-lee, som under den senaste tiden varit förbjudet område, och väl övervakat av stammen som äger marken. Men så sent som för några dagar sedan utfördes en våghalsig kupp av en lokal radikal gruppering, TLO, och till en följd av detta står portarna till Sah-lees rika jaktmarker åter öppna.
Bytet var rikligt - efter en stunds letande hade vi nedlagt fem liter juice, ett flertal zucchinin, en flock körsbärstomater och bröd av alla tänkbara arter. Vi beslöt att gömma bytet i undervegetetionen för att hämta det på tillbakavägen, och så begav vi oss ännu längre österut, mot det större och mäktigare riket Euro M'archet. Där möttes vi ändå av en besvikelse - ingenstans stod något byte att finna, förutom några stinkande kadaver vi lämnade åt asätarna som frekventerar platsen.
Därefter begav vi oss tillbaka mot Sah-lee, där vi hämtade sakerna vi lämnat kvar, och sedan tillbaka till den västra sidan av floden som korsar landet T'urqu. Färden tillbaka skedde utan större äventyr. Efter en kort andhämtningspaus i min jaktkamrats läger gick färden mot Wahl-tsu, ett kungadöme känt för de många faror som hotar en oerfaren resenär. På vägen lade vi märke till att några av de lokala stammarna, Pissis och Ur'po, verkade rastlösa - troligtvis hade de intagit rikliga mängder eldvatten.
Wahl-tsu är skyddat av trenne portar, varav särskilt den sista av många skulle beteckas som ett oöverkomligt hinder. Men vi lät oss inte nedslås, och forcerade hindren med lätthet. Wahl-tsu är känt för sina goda jaktmarker, och vi fick också riklig lön för mödan - förutom de lökar och bananer vi gett oss ut för att finna nedlade vi varsin sällsynt stor batat och en hel hord paprikor av olika färg, samt sallad och annat småvilt. Här mötte vi också en bekant jägare, unge herr J, som vi delade med oss av bytet till.
Att än en gång ta sig över den innersta porten med bytet över axeln var ingalunda lätt, och det tog också sin tid. Men då detta var överståndet beslöt vi oss, uppmuntrade av våra framgångar, att klättra upp på taket till en mäktig handelsmans, Sohn Eraas, stora palats för att få överblick över området. Vårt företag försvårades ytterligare av att landets högsta konung sänt ut sina krigare, även kända som polizi-siat, för att övervaka de oroliga stammarna. Vi måste av denna anledning undvika att väcka upmärksamhet.
Klättrandet var mödosamt, men väl uppe fick vi en god överblick över det särskilt nattetid vackra landet T'urqu: dess många tempel, dess ståtliga palats och dess vida jaktmarker. Vi kunde också se de beväpnade krigarna patrullera nedanom oss, och de unga infödingarna som styrkta av eldvattnet ägnade sig åt svårbegripliga riter. Efter en stund begav vi oss neråt, för att sedan dela upp nattens rikliga byte och bege oss till våra respektive läger.
Alg-Börje anslöt sig till jaktsällskapet, och efter att skymningen fallit begav vi oss ut, med de östra jaktmarkerna som destination. Terrängen i öst är ställvis svårframkomlig, och området är vidsträckt, så vi valde lätt packning: ryggsäckar och facklor. Efter en promenad under muntert samspråk befann vi oss vid Sah-lee, som under den senaste tiden varit förbjudet område, och väl övervakat av stammen som äger marken. Men så sent som för några dagar sedan utfördes en våghalsig kupp av en lokal radikal gruppering, TLO, och till en följd av detta står portarna till Sah-lees rika jaktmarker åter öppna.
Bytet var rikligt - efter en stunds letande hade vi nedlagt fem liter juice, ett flertal zucchinin, en flock körsbärstomater och bröd av alla tänkbara arter. Vi beslöt att gömma bytet i undervegetetionen för att hämta det på tillbakavägen, och så begav vi oss ännu längre österut, mot det större och mäktigare riket Euro M'archet. Där möttes vi ändå av en besvikelse - ingenstans stod något byte att finna, förutom några stinkande kadaver vi lämnade åt asätarna som frekventerar platsen.
Därefter begav vi oss tillbaka mot Sah-lee, där vi hämtade sakerna vi lämnat kvar, och sedan tillbaka till den västra sidan av floden som korsar landet T'urqu. Färden tillbaka skedde utan större äventyr. Efter en kort andhämtningspaus i min jaktkamrats läger gick färden mot Wahl-tsu, ett kungadöme känt för de många faror som hotar en oerfaren resenär. På vägen lade vi märke till att några av de lokala stammarna, Pissis och Ur'po, verkade rastlösa - troligtvis hade de intagit rikliga mängder eldvatten.
Wahl-tsu är skyddat av trenne portar, varav särskilt den sista av många skulle beteckas som ett oöverkomligt hinder. Men vi lät oss inte nedslås, och forcerade hindren med lätthet. Wahl-tsu är känt för sina goda jaktmarker, och vi fick också riklig lön för mödan - förutom de lökar och bananer vi gett oss ut för att finna nedlade vi varsin sällsynt stor batat och en hel hord paprikor av olika färg, samt sallad och annat småvilt. Här mötte vi också en bekant jägare, unge herr J, som vi delade med oss av bytet till.
Att än en gång ta sig över den innersta porten med bytet över axeln var ingalunda lätt, och det tog också sin tid. Men då detta var överståndet beslöt vi oss, uppmuntrade av våra framgångar, att klättra upp på taket till en mäktig handelsmans, Sohn Eraas, stora palats för att få överblick över området. Vårt företag försvårades ytterligare av att landets högsta konung sänt ut sina krigare, även kända som polizi-siat, för att övervaka de oroliga stammarna. Vi måste av denna anledning undvika att väcka upmärksamhet.
Klättrandet var mödosamt, men väl uppe fick vi en god överblick över det särskilt nattetid vackra landet T'urqu: dess många tempel, dess ståtliga palats och dess vida jaktmarker. Vi kunde också se de beväpnade krigarna patrullera nedanom oss, och de unga infödingarna som styrkta av eldvattnet ägnade sig åt svårbegripliga riter. Efter en stund begav vi oss neråt, för att sedan dela upp nattens rikliga byte och bege oss till våra respektive läger.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Ilmoitusluontoinen asia!
Marso kadonnut Turun keskustassa.
Marso on ruskea, pitkäkarvainen uros ja sisäsiisti. Ikää noin 20 vuotta. Marso on äänekäs, utelias ja peloton. Houkuteltavissa luokse nimen lausumisella ja ruuan avulla. Asianomaiset ihmettelevät yhtäkkistä katoamista, yleensä Marson liikkeitä on havaittavissa joko Maariankadulla tai Eerikinkadulla.
Viimeinen havainto tänään iltapäivällä (3.4.), todisteena vessanistuimen yläasento.
Jos näet Marsoa tai olet ottanut hänet kiinni, pyydämme ystävällisesti palauttamaan hänet Maariankadulle.
Löytöpalkkio 9 senttiä!
Marso on ruskea, pitkäkarvainen uros ja sisäsiisti. Ikää noin 20 vuotta. Marso on äänekäs, utelias ja peloton. Houkuteltavissa luokse nimen lausumisella ja ruuan avulla. Asianomaiset ihmettelevät yhtäkkistä katoamista, yleensä Marson liikkeitä on havaittavissa joko Maariankadulla tai Eerikinkadulla.
Viimeinen havainto tänään iltapäivällä (3.4.), todisteena vessanistuimen yläasento.
Jos näet Marsoa tai olet ottanut hänet kiinni, pyydämme ystävällisesti palauttamaan hänet Maariankadulle.
Löytöpalkkio 9 senttiä!
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Finanssikriisi
Kansainvälisistä talousasioista en niin kovasti välitä, mutta nyt on iskenyt oma henkilökohtainen talouskriisi. Taloudellisia avustuksia otetaan vastaan kuvassa näkyvälle tilille.
Hedelmällisen dyykkiretken jatkoksi päädyimme laatimaan tämän kauniin ylistyslaulun dyyccimiselle, nauttikaa!
Kevät, dyykkikevät
Sinä tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
Vaikka tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
Kevät, dyykkikevät
On siis kevät, kuljen Aurajoen rantaa
kassi vähän painaa mutta jaksan vielä kantaa
Kevät, pystynkö mitään enää dyykkaa
paikat meni lukkoon, en haluis alkaa maksaa
Kevät, kuljen Aurajoen rantaan
sormet ei tunne, kohta jäässä on myös varpaat
Kevät, vieläkö jaksan mä kantaa?
Sinä tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
Vaikka tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
On siis kevät, kävin dyykillä salaa
no tyypit on tyyppejä, ne lupaa mut ei jaa
Kevät, kaiketi kassi vielä kestää
repeämä tuli, ei reikää voi estää
Kevät, uusia lukkoja pelkään
vartijat on vihaisii ne antaa mulle selkään
Kevät, uusia lukkoja pelkään
Sinä tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
Vaikka tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
On siis kevät, kuljen Aurajoen rantaa
kassi vähän painaa mutta jaksan vielä kantaa
Kevät, vielä mä kaiken pystyn dyykkaa
mursin kaikki lukot, en tarvi koskaan fyrkkaa
Kevät, kuljen Aurajoen rantaan
tumpuissa on lämmin, kohta sulaa myös varpaat
Kevät vielä kauan jaksan kantaa!
Sinä tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
Vaikka tarjosit kangaskassia
minä otin repun, sinne mahtuu vielä enemmän
--------------------------
Heil Disney!
Solstaden är fortfarande oomskriven, men tänkte redogöra för några av Campanellas ideer här:
Och så dagens andra tema: ankor och nazi-Tyskland. På en filosofiföreläsning nyligen tittade vi på den här och så hittade jag den här som nästan är ännu mer episk, särskilt slutet. Walt Disney har alltså ingalunda ägnat sig uteslutande åt storhetsvansinniga möss och blankögda rådjur. (Rekommenderar förresten inte att spela upp filmerna med alltför hög volym, våra grannar har säkert fått höra ett och annat "sieg heil" idag.)
Och så lite världshändelser:
Kravaller i Strasbourg och lugnare demonstrationer i London, trots att en person dog i gårdagens protester. Det går dåligt för svenska pirater, men jag lärde ändå Havremjölkflickans flickvän torrenta idag (IPRED up yours!). Och så till slut en god nyhet som kan relateras till nazi-temat.
- kvinnor och män är jämlika, men männen är mera jämlika
- högklackade skor och smink borde vara belagda med dödsstraff
- rasförädling är allmänt i fråga om hundar och hästar, så varför inte införa det också för människor?
- krig är i princip inte en bra grej, men dessvärre nödvändigt så länge det finns folk som har fel, till exempel i fråga om religion
Och så dagens andra tema: ankor och nazi-Tyskland. På en filosofiföreläsning nyligen tittade vi på den här och så hittade jag den här som nästan är ännu mer episk, särskilt slutet. Walt Disney har alltså ingalunda ägnat sig uteslutande åt storhetsvansinniga möss och blankögda rådjur. (Rekommenderar förresten inte att spela upp filmerna med alltför hög volym, våra grannar har säkert fått höra ett och annat "sieg heil" idag.)
Och så lite världshändelser:
Kravaller i Strasbourg och lugnare demonstrationer i London, trots att en person dog i gårdagens protester. Det går dåligt för svenska pirater, men jag lärde ändå Havremjölkflickans flickvän torrenta idag (IPRED up yours!). Och så till slut en god nyhet som kan relateras till nazi-temat.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Jee! Eilen tosiaan ennen tämän blogin luomista käytiin dyykkaamassa taas pitkästä aikaa. Mukaan tarttui hitonmoisesti leipää, muutama omena, banaaneita, viinirypäleitä, kiivejä, mandariineja, mangoja, kirsikkatomaatteja, paprikoita, karjalanpiirakoita eli kaikkea perussälää. Dyykkireissua siivittivät mukavasti pari matkan aikana syötyä berliininmunkkia, kouralliset nahkeita grillisipsejä ja lähes täysi omenamehutölkki. Ei sovi myöskään unohtaa paria kanssadyykkaria, joihin törmättiin matkalla.
Älkää hyvät ihmiset ostako ruokaa, sitä saa ilmaiseksi enemmän kuin jaksaa syödä!
Jos haluatte tietää how to do it, katsokaa Turku TV tänään klo 19.00.
Älkää hyvät ihmiset ostako ruokaa, sitä saa ilmaiseksi enemmän kuin jaksaa syödä!
Jos haluatte tietää how to do it, katsokaa Turku TV tänään klo 19.00.
Näillä mennään
Tuntikausia kestäneen öisen blogisäätämisen jälkeen pääsin vihdoin nukkumaan noin neljältä aamulla herätäkseni viiden minuutin unien jälkeen tyttöystäväni pirteään puhelinsoittoon. Bileseurue ei tällä kertaa halunnut sänkyyni sammumaan, vaan päästä käsiksi dyykattuihin leipiin ja juustoihin. Eväät kainalossa tyypit jatkoivat matkaansa ja minä pääsin vihdoin höyhensaarille.
Aamukymmeneltä heräsin vastentahtoisesti puhelinsoittoon, jossa minut suostuteltiin unenpöpperöisestä vireystilastani huolimatta tuuraamaan tuttavani vuoro Kirjakahvilaan. Vapaaehtoistyö on kiva juttu, mutta oikeastaan vain niinä päivinä kun on saanut itsensä mukavasti hereille ja ylös sängystä ja kaikki menee muutenkin mukavasti. Jos taas torkut noin kaksi tuntia ennen kuin nouset ylös ja laahustat paikalle väsyneenä ja likaisena kun et ole jaksanut käydä suihkussa vain huomataksesi ettei sinulle ole oikeastaan mitään tekemistä moneen tuntiin, koska kahvilassa ei ole asiakkaita, ymmärrät miksen suosittele.
Iltapäivällä kuitenkin onnekseni tapasin taas tyttöystäväni, joskin hieman krapulaisena. Jaettu tofukasvispiirakka kaverin sohvalla Phil Collins -darraisten ihmisten ympäröimänä auttaa kummasti näkemään elämän valoiset puolet. Sama vaikutus on sillä, kun vuosikausien tietämättömyys taas päättyy, kuulet oman äänesi radiossa ja ihastut siihen vähintään yhtä paljon kuin alastomaan vartaloosi joka tervehtii sinua aamulla peilistä. Kiitos ZOOM FM!
Aamukymmeneltä heräsin vastentahtoisesti puhelinsoittoon, jossa minut suostuteltiin unenpöpperöisestä vireystilastani huolimatta tuuraamaan tuttavani vuoro Kirjakahvilaan. Vapaaehtoistyö on kiva juttu, mutta oikeastaan vain niinä päivinä kun on saanut itsensä mukavasti hereille ja ylös sängystä ja kaikki menee muutenkin mukavasti. Jos taas torkut noin kaksi tuntia ennen kuin nouset ylös ja laahustat paikalle väsyneenä ja likaisena kun et ole jaksanut käydä suihkussa vain huomataksesi ettei sinulle ole oikeastaan mitään tekemistä moneen tuntiin, koska kahvilassa ei ole asiakkaita, ymmärrät miksen suosittele.
Iltapäivällä kuitenkin onnekseni tapasin taas tyttöystäväni, joskin hieman krapulaisena. Jaettu tofukasvispiirakka kaverin sohvalla Phil Collins -darraisten ihmisten ympäröimänä auttaa kummasti näkemään elämän valoiset puolet. Sama vaikutus on sillä, kun vuosikausien tietämättömyys taas päättyy, kuulet oman äänesi radiossa ja ihastut siihen vähintään yhtä paljon kuin alastomaan vartaloosi joka tervehtii sinua aamulla peilistä. Kiitos ZOOM FM!
Yhteisöllisyydestä
Jälleen kerran sitä vasta ajattelee asioita, kun toiset jo toteuttaa niitä. Tämäkin blogi on loistava esimerkki siitä, kuinka tarpeeksi tiivis yhteiselo tuo ihmiset vähän niinkuin telepaattiseen yhteyteen keskenään. Olin jo hetken ehtinyt miettiä blogin perustamista, kun sain kutsun kirjoittaa tähän meidän kommuunin yhteiseen blogiin. Tämä on niitä yhdessä asumisen iloja.
Vaan ei iloja ilman suruja. Hetki sitten punnitsin toisten ihmisten kanssa asumisen huonojen puolien suhdetta niihin hyviin. Onko se, että viikosta toiseen katselee aina vaan kasvavaa tiskivuorta, keittiön nurkassa odottavia kierrätysjätteitä ja eteisen kurajälkiä muka niiden hyvien puolien arvoista? Kuittaako lyhyt teekupposen ääressä keittiössä vietetty sosiaalinen hetki syvällä sisällä kerääntyneet agressiot? Ehkä tämä kommuunin yhteinen blogi toimii myös tapana kertoa mieltä vaivaavista asioista, joista ei kasvotusten uskalla tai halua puhua tai jotka tuntuvat liian mitättömiltä talokokouksen aiheiksi.
Itse en ole koskaan asunut varsinaisesti yksin. Nyt jo yli vuosi tässä nykyisessä kämpässä erinäisten kämppisten kanssa, jo ennen sitä muutama vuosi poissa kotoa, mutta aina seurassa. Minä ainakin olen yksi niistä, jotka kokevat vahvaa tarvetta jakaa elämänsä muiden kanssa, oli kyse sitten parisuhteesta tai kommuuniasumisesta. Kumpaakin voi kutsua yhteisöllisyydeksi ja tämän takia te voitte kutsua minua hipiksi. Omasta näkökulmastani kommuuniasumisessa yhdistyvät kahdenlaisen elämän hyvät puolet. Olen oppinut ottamaan vastuun itsestäni eläessäni kuitenkin erillistaloudessa: pesen omat pyykkini ja astiani, ostan ja valmistan oman ruokani ja maksan omat laskuni. Välillä joudun myös viihdyttämään itse itseäni kun toiset ovat poissa tai kiireisiä. Kuitenkin, asuessani yhdessä muiden kanssa saan aina tarvittaessa apua ongelmiini, olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä, saan yleensä seuraa kun kaipaan sitä, ja yhdistäessäni elämäni useiden ihmisten kanssa tutustun myös itse aivan uusiin ihmisiin. Yltiösosiaalisen luonteeni johdosta olenkin pohtinut optimaalisen asuinratkaisun sisältävän 5-10 ihmistä samassa taloudessa.
Hipiltä tällaista ratkaisua osaa odottaakin, mutta mikseivät kaikki halua samaa? Kaikki tietävät kuinka monet vanhukset ovat yksinäisiä ja kuinka monet varsinkin pienten paikkakuntien lapset kaipaisivat leikkikaveria. Monen sosiaalisia ongelmia saattaisi helpottaa aina tavoitettavissa oleva asuinkumppanin seura. Liian monet eivät kuitenkaan ota kommuuni- tai kimppakämppä-tyyppistä ratkaisua kuuleviin korviinsa, koska ovat sisäistäneet aikuistumisen kirjoittamattoman säännön: aikuisen ihmisen on pärjättävä yksin, ilman muiden apua.
Aamuyön mietinnöt saavat nyt luvan päättyä tähän, jatketaan taas ensi kertalla ystäväiset!
Vaan ei iloja ilman suruja. Hetki sitten punnitsin toisten ihmisten kanssa asumisen huonojen puolien suhdetta niihin hyviin. Onko se, että viikosta toiseen katselee aina vaan kasvavaa tiskivuorta, keittiön nurkassa odottavia kierrätysjätteitä ja eteisen kurajälkiä muka niiden hyvien puolien arvoista? Kuittaako lyhyt teekupposen ääressä keittiössä vietetty sosiaalinen hetki syvällä sisällä kerääntyneet agressiot? Ehkä tämä kommuunin yhteinen blogi toimii myös tapana kertoa mieltä vaivaavista asioista, joista ei kasvotusten uskalla tai halua puhua tai jotka tuntuvat liian mitättömiltä talokokouksen aiheiksi.
Itse en ole koskaan asunut varsinaisesti yksin. Nyt jo yli vuosi tässä nykyisessä kämpässä erinäisten kämppisten kanssa, jo ennen sitä muutama vuosi poissa kotoa, mutta aina seurassa. Minä ainakin olen yksi niistä, jotka kokevat vahvaa tarvetta jakaa elämänsä muiden kanssa, oli kyse sitten parisuhteesta tai kommuuniasumisesta. Kumpaakin voi kutsua yhteisöllisyydeksi ja tämän takia te voitte kutsua minua hipiksi. Omasta näkökulmastani kommuuniasumisessa yhdistyvät kahdenlaisen elämän hyvät puolet. Olen oppinut ottamaan vastuun itsestäni eläessäni kuitenkin erillistaloudessa: pesen omat pyykkini ja astiani, ostan ja valmistan oman ruokani ja maksan omat laskuni. Välillä joudun myös viihdyttämään itse itseäni kun toiset ovat poissa tai kiireisiä. Kuitenkin, asuessani yhdessä muiden kanssa saan aina tarvittaessa apua ongelmiini, olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä, saan yleensä seuraa kun kaipaan sitä, ja yhdistäessäni elämäni useiden ihmisten kanssa tutustun myös itse aivan uusiin ihmisiin. Yltiösosiaalisen luonteeni johdosta olenkin pohtinut optimaalisen asuinratkaisun sisältävän 5-10 ihmistä samassa taloudessa.
Hipiltä tällaista ratkaisua osaa odottaakin, mutta mikseivät kaikki halua samaa? Kaikki tietävät kuinka monet vanhukset ovat yksinäisiä ja kuinka monet varsinkin pienten paikkakuntien lapset kaipaisivat leikkikaveria. Monen sosiaalisia ongelmia saattaisi helpottaa aina tavoitettavissa oleva asuinkumppanin seura. Liian monet eivät kuitenkaan ota kommuuni- tai kimppakämppä-tyyppistä ratkaisua kuuleviin korviinsa, koska ovat sisäistäneet aikuistumisen kirjoittamattoman säännön: aikuisen ihmisen on pärjättävä yksin, ilman muiden apua.
Aamuyön mietinnöt saavat nyt luvan päättyä tähän, jatketaan taas ensi kertalla ystäväiset!
Ekorrgalenskap FTW
Dygnsrytm är överskattat.
Ekorrar är underskattade, trots att deras världsövertagande är nära förestående. En gång såg jag en ekorre gå in i en hattaffär. Faktiskt var det den i nedre våningen på vårt hus; föga anade jag att jag skulle bo här något år senare, tillsammans med en havremjölksflicka i clownbyxor (och så Saimi förstås, men hen är så tystlåten att man ofta glömmer bort att hen bor här).
Idag skickade nån en bild av en melon på MSN, och så dykade vi en exakt likadan ett par timmar senare. Fast det har knappast någon betydelse för något överhuvudtaget. Men meloner är gott, och det är seitan också. Idag gjorde jag seitan, av grahammjöl eftersom riktiga karlar inte använder glutenmjöl.
Egentligen borde jag skriva om Solstaden (La Citta del Sole) av Tommaso Campanella, en utopi från början av 1600-talet. Uppenbarligen gör jag inte det, men det hindrar inte utopin från att vara sympatisk. Campanella var också en intressant typ, bland annat tillbringade hen 27 år i fängelse för att ha försökt lansera kommunism i kristen tappning.
För övrigt kan jag meddela att jag har en dykad HM-vårjacka (mörkblå, storlek 38, perfekt skick) om någon vill ha den.
Ekorrar är underskattade, trots att deras världsövertagande är nära förestående. En gång såg jag en ekorre gå in i en hattaffär. Faktiskt var det den i nedre våningen på vårt hus; föga anade jag att jag skulle bo här något år senare, tillsammans med en havremjölksflicka i clownbyxor (och så Saimi förstås, men hen är så tystlåten att man ofta glömmer bort att hen bor här).
Idag skickade nån en bild av en melon på MSN, och så dykade vi en exakt likadan ett par timmar senare. Fast det har knappast någon betydelse för något överhuvudtaget. Men meloner är gott, och det är seitan också. Idag gjorde jag seitan, av grahammjöl eftersom riktiga karlar inte använder glutenmjöl.
Egentligen borde jag skriva om Solstaden (La Citta del Sole) av Tommaso Campanella, en utopi från början av 1600-talet. Uppenbarligen gör jag inte det, men det hindrar inte utopin från att vara sympatisk. Campanella var också en intressant typ, bland annat tillbringade hen 27 år i fängelse för att ha försökt lansera kommunism i kristen tappning.
För övrigt kan jag meddela att jag har en dykad HM-vårjacka (mörkblå, storlek 38, perfekt skick) om någon vill ha den.
Ensimmäinen postaus
Huh! En olis uskonut tätäkään päivää ikinä näkeväni. Ihka ensimmäinen blogipostaus on nyt tässä, neitsyyteni on menetetty teille arvon lukijat.
Tässä mielentilassa ja tällä vireystasolla uskon, että on parempi vaan kertoa hienoista pellehousuista, jotka ostin tänään kirpparilta, ja jättää syvällisempi avautuminen seuraavaan kertaan.
Tässä mielentilassa ja tällä vireystasolla uskon, että on parempi vaan kertoa hienoista pellehousuista, jotka ostin tänään kirpparilta, ja jättää syvällisempi avautuminen seuraavaan kertaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
