sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kära dagbok...

...jag har inte skrivit i dig på länge, men skärpning utlovas.

Saker jag har haft anledning att fundera över på sistone:
  • ifall det går att få upp dörren på en polisbil inifrån med hjälp av en skruvmejsel. Det går inte, eller så hade jag en för dålig skruvmejsel.
  • litauiska statens mjukvara för kategorisering av terrorgrupper.
  • att SFP otroligt nog fattade ett progressivt och modigt beslut, nämligen att stöda homopars rätt till adoption även utom familjen.
  • vissa österbottniska fundamentalisters reaktioner på ovannämnda beslut
  • EU-valet. Letar just nu efter någon mysig sten att bo under tills fanskapet är över. Idéer om trevliga dekorationer man kan tillverka av meddelandet om rösträtt emottages med tacksamhet.
  • chaité och mitt beroende av denna substans (vad göra då man släpps från häktet tretiden på morgonen? Koka té förstås, och läsa webcomics.)
  • vart mina 15 dykade krukväxter ska rymmas. Intressant nog känner jag sympati för så gott som alla djur och växter - jag kan till exempel inte lämna bortkastade växter i roskisen, utan släpar hem dem - medan min förmåga till empati i fråga om människor är så gott som obefintlig.
  • kroppsbehåring. I sommar ska jag inte raka benen, av estetiska skäl.
  • alla intressanta människor som på senaste tiden tagit kontakt med mig, med anledning av subkultur- och ockupationsprojekten.
  • när jag ska börja skriva på en roman om den finländska aktivismskenen
  • min mentala hälsa - koncentrationssvårigheter, depression, osäkerhet och aggressivitet är en spännande kombination som säkert uppskattas av människor i min närhet
  • min oförmåga att köpa grönsaker, frukt och bröd i affären, även om nån ger mig pengar för att göra det. Sånt finns ju gratis i överflöd...
  • sommaren och hur ensam den kommer att bli eftersom alla jävla hippin reser bort. Får väl hänga i Ekenäs (a.k.a. Junttitown) med hundarna och gradun.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Valtaus 15.5.2009

Saavuimme Jokikadulle neljän aikaan siivoilemaan, järjestelemään paikkoja ja kas kummaa ovikin oli auki, ihan kuin meitä varten. Lähdimme xoravax:n kanssa hakemaan ihmisiä Kauppatorilta ja puolessa välissä matkaamme saimme viestin, että poliisit olivat tulleet härnäämään ihmisiä. Saimme monta kymmentä ihmistä mukaan torilta ja yritimme marssia mahdollisimman nopeasti takaisin talolle, etteivät poliisit saisi ylivaltaa. Odottelimme viestejä talolta ja paniikki alkoi ottaa vallan kun niitä ei kuulunut. Ketään ei kuitenkaan onneksi ollut otettu kiinni vielä siinä vaiheessa kun saavuimme porukoiden kanssa perille.

Kymmenisen ihmistä oli talon sisällä ja neljä poliisia oli blokannut oven. Yritimme kannustaa väkijoukkoa tulemaan sisälle, muttemme saaneet heitä vakuuttumaan yrityksen onnistuvuudesta. Saimme ihmiset lähentymään ovea, muttei kukaan kuitenkaan uskaltanut rynniä poliisien päälle, vaikka meitä oli vielä siinä vaiheessa ylivoima. Onnekseni ikkunasta ilmestyivät tikkaat ja aloin kiipeämään taloon xoravax:n rohkeasti muodostaessa ihmismuuria suojellakseen sisälle kiipeäjiä. Sisään pääsi ikkunoiden kautta n. viisi ihmistä ja oven kautta kaiketi yksi. Loput jäivät ulos.

Huutelimme ikkunasta ja yritimme vieläkin kannustaa väkijoukkoa tulemaan sisälle, hinnalla millä hyvänsä. Sisällä talossa laitoimme musiikin kovalle ja pidimme bileet. Tanssimme ja tarjosimme ulkona oleville olutta. Koska emme voineet kutsua bändejä soittamaan taloon, nukketeatterin oli päämäärä esiintyä ulkona oleville ihmisille. Poliisit kuitenkin estivät tyttöä esittämästä teatteria ja pidättivät hänet lopulta. Täten todistimme, että nukketeatteri on näemmä kielletty kulttuurimuoto.

Jossain vaiheessa poliisivoimat triplaantuivat ja kytät yrittivät tulla taloon, kun kukaan ulkona olevista ei enää yrittänyt päästä sisälle. Onneksemme saimme tehtyä kestävät barrikadit, jotka pidättelivät hetken poliiseja. Kaikki menivät oven eteen ja painoivat omalla painollaan ovea tiukemmin kiinni poliisien yrittäessä murtaa sitä sorkkaraudalla. Kun se ei toiminut, joutuvat he turvautumaan moottorisahaan. Mielessäni pyörii, onko moottorisaha poliisien vakiovaruste vai hakivatko he sen erikseen?

Kun aloimme kuulla sahausääniä kaikki juoksivat nurkkaan ja muodostivat ihmisketjun, jotta meitä olisi vaikeampi irrottaa. Odottelimme poliiseja saapuvaksi sisälle tovin. He yrittivät saada meitä kävelemään pois talosta ja irrottamaan toisistamme, mutta kukaan ei suostunut. Poliisit alkoivat repiä ihmisiä irti toisistaan ja mm. potkivat valtaajia ja repivät käsiä ja muita jäseniä. He (vai pitäisikö sanoa ne) tarttuivat jopa erään valtaajan päähän ja riuhtoivat sitä, jotta tämä irrottaisi otteensa toisesta valtaajasta. Suurin osa meistä ei kävellyt ulos ja poliisit joutuivat siksi kantamaan meidät yksitellen ulos talosta. Minuthan kannettiin naama edellä portaat alas ja hieman pelotti oman naamani luuston puolesta. Onneksi selvisin kuitenkin vain mustelmilla ja lihasten jumittumisella. Kaikki eivät tosin olleet yhtä onnellisessa asemassa kuin minä, eräältä valtaajalta nyrjähti polvi ja ranne poliisien osaamattomuuden ja sikamaisuuden takia.

Minut ja neljä muuta valtaajaa ängettiin samaan poliisiautoon. Tila oli noin kahden neliömetrin suuruinen. Siellä oli todella kuuma ja ikkunat olivat huurussa. Mietin, että hemmetti tämähän on rääkkäystä, pitäisiköhän soittaa poliisille. Totesimme, ettei siitä olisi kuitenkaan mitään apua joten soitimme hätäkeskukseen:

V: valtaaja, H: hätäkeskus

V: Moi, täällä on viisi ihmistä sullottu ahtaaseen tilaan. Ollaan kontissa.
H: Joo, okei. Siis mikä tila se on?
V: Tää on joku auton kontti
H: Yritä neuvotella muiden kanssa ja rauhoitella niitä.
V: Joo. Täältä vaan happi alkaa loppumaan, tää on joku kahden neliön tila.
H: Missä tämä paikka sijaitsee?
V: Helsinginkatu 15.
H: Ei löydy täältä sellaista osoitetta.
V: No koita Jokikatu 2.
H: Ei löydy sellaistakaan, mitä kaikkea siinä on lähellä?
V: Tässä on Tuomaan silta ja paljon autoja ja tää on tälläsen vanhan talon edessä.
H: Siis oletteko te poliisiautossa?
V: Joo taitaa olla poliisiauto.

Sen jälkeen hätäkeskus ei ollutkaan enää niin myötämielinen, vaan syytti meitä telehäirinnästä ja hätäkeskuksen linjan tukkimisesta. Kiitos avusta. Toisaalta puolen minuutin päästä poliisi tuli avaamaan ikkunan, josta saimme hengittää puhdasta poliisiauton ilmaa..

Itsellänikin oli kännykkä taskussa ja kuvasimme kulttuurireportaasin, joka päätyi youtubeen.

Kuumuudesta huolimatta meillä viidellä valtaajalla oli hyvinkin hauskaa autossa. Bileet jatkuivat yhteislauluin ja rummutuksin. Kuuntelimme myös ääniä poliisiradiosta: “hei ihmiset karkaavat” “öö, täällä on joku skitsofreenikko”. Eräällä valtaajalla oli myöskin hauskaa. Hänet oli laitettu poliisiauton takapenkille istumaan ja hän päätti harrastaa vähän akrobatiaa ja soittaa tööttiä. Episodin jälkeen hänet siirrettiin toiseen poliisiautoon.

Useimmilla juhlinta jatkui myös putkassa. Kuului laulua, vihellystä ja pauketta joka puolelta. Yöksi jengi kuitenkin rauhoittui. Pääsin pois puoli kolme ja viimeinen valtaaja vapautettiin neljältä. Nyt ei kun tukikeikkaa järjestämään ja kaikki mukaan!

lauantai 9. toukokuuta 2009

Diskursivt tänkande

De senaste veckorna har jag funderat väldigt mycket på diskurser, i och med att jag håller på att skriva en gradu som är en kritisk diskursanalys av Hbl:s bevakning av Tehys hot om massuppsägningar hösten 2007 (hur många gånger har jag månne upprepat det här under det senaste året? Känns som verbal copy-paste). Hur som helst skrev jag färdigt teoridelen i förrgår natt, med fönstret vidöppet eftersom jag hade så hög feber att jag skulle ha svettats bort annars. Efter det utlovade jag en rak höger åt följande person som nämner ordet diskurs, men fick höra att en queer vänster vore bättre. I och för sig tror jag att den queera vänstern är särskilt diskursbenägen, men nu tappade jag bort mig i semantiken igen.

Hur som helst, i feberyrorna slog det mig att diskurser är det ultimata exemplet på en diskurs. För att forma en sådan behövs en diskursgemenskap, som i det här fallet kunde utgöras av det akademiska samfundet (särskilt de mer samhälleligt inriktade språkvetarna, typ undertecknad). Och diskurs, i ordets utvidgade bemärkelse, betyder ett sätt att tala om saker inom en viss gemenskap - ett system med särskilda begrepp, värderingar och frågeställningar. Med andra ord, ett sätt att systematisera saker genom språket. Det diskursiva tänkandet är i högsta grad ett sådant system. Diskurser är inte något som "finns" i verkligheten - du kan inte röra vid dem, sätta dig på dem eller äta dem. De är, just det, en diskurs.

Fairclough is the new Chomsky. Uppdatera referenserna.

maanantai 4. toukokuuta 2009

"Vitun pellet!"

Glada Vappen on taas takanapäin ja on aika kerrata bileputken tapahtumia. Kertomus on tällä kertaa varmaan hyvä aloittaa liftimatkasta täältä Turusta kohti Helsinkiä. Helsinkiin matkustamisessa tai liftaamisessa sinänsä ei ole mitään erityistä, halusin vain mainita Turusta Saloon kyydin tarjonneen autokuskin yrityksestä, joka tuo maahan luomukankaita ja muuta sälää. Siistiä, että joku jaksaa uskoa luomuun ja mahdollistaa myös muille luomukankaiden ja muiden tuotteiden saatavuuden.

Helsingissä odotti parit jäätelöt, pari teatteriesitystä ja kirpparikierros ennen matkan kohokohtaa, Murrostorstain vappumarssia.

Metro vei kohti sosiaalikeskus Satamaa, jossa vaatteet vaihtuivat ja itse kunkin naamavärkki sai iloisemman värin. Oli hauskaa nähdä miten ihmiset olivat panostaneet asuihinsa ja yleiseen olemukseensa pyrkimyksenään vain muiden huvittaminen ja viihdyttäminen. Myös Kierrätyskeskuksen ilmaishuone oli ollut pelleilyn puolella tarjoten meille todella mukavasti monenlaista värikästä vaatetta.

Soundikärry messiin ja kovaääninen, värikäs joukko takaisin metrolle, tällä kertaa määränpäänä Kampin kauppakeskus. Bileet metrossa aiheutti yleistä hilpeyttä monessa ja meidän pellejen mielestä metrossa riehuminen oli ehkä hauskinta pitkään aikaan. Kampin vartijat eivät tulostamme niin paljon ilahtuneet, mutta ulkona Narinkkatorilla odottava väestö piti meistä sitten sitäkin enemmän. Ulkona oli hyvää aikaa moikata kavereita ja riehua ympäriinsä sekä kerrata kaikille tämänvuotisen lakituen puhelinnumero.

Pellepataljoonamme päätti yksissä tuumin johtaa RTC-kulkuetta ajaen ilkeämieliset poliisit pois miekkarin pääjoukon tieltä. Poliisin ja kulkueen välinen tila soi meille loistavasti mahdollisuuksia liikkua ja pelleillä ympäriinsä sekä toi meille paljon lehdistön ja kulkuetta katsomaan tulleiden ihmisten huomiota. Lähes kaikki mediassa näkyneet kuvat pellepataljoonasta otettiinkin tässä tilassa.

Lähes koko kulkue sujui ilman ongelmia. Muutamia ihmisiä kytät saivat joukosta napattua, emmekä me voineet asialle mitään. Jossain vaiheessa kulkueen ollessa matkalla kohti kaivopuistoa poliisit pääsivät ilmeisesti yliopistolakiuudistusta vastustaneen porukan ja RTC-porukan väliin estäen meidän etenemisemme. Jumittamisesta kukaan ei tietenkään pidä ja muutamia ikäviä tilanteita saatiin tuolloin kokea. Pataljoonamme ratkaisi kuitenkin yhden poliisien kiinniottotilanteen muodostamalla ihmisketjun poliisien ja ihmisten väliin. Tuolloin allekirjoittanut sai pullosta päähänsä, mutta muuten tilanne rauhoittui ja raukeni melko pian. Tästä ehti kulua vain hetki kun seuraavaan suurempaa operaatiota alettiin valmistella. Ihmiset halusivat poliisin blokista eteenpäin, ja pellethän ovat aina auttamassa ihmisiä. Alkuperäiset suunnitelmat kuitenkin kuivuivat kasaan, ja pataljoonamme päätti luopua leikistä ja siirtyä paremmille pelleilyapajille.

Tehtävä suoritettu ja pääbileet takana, kun iloinen joukkomme siirtyi aiheuttamaan hymyä ja ärtymystä ympäri kaupunkia. Parit välibileet valtaamallamme yksityisalueella ja rautatieasemalla ennen kuin pääsimme taas juhlimaan ahtaisiin mutta viihtyisiin tiloihin; metroon ja hisseihin. Perillä väsynyttä mutta onnellista joukkoa odotti lämmin sisätila ja rakkaudella valmistettu ruoka. KotiSatama <3

P.S. Minusta tuli Helsingissä Yosa-addikti

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

RÄKÄVALLANKUMOUS!

Alkuräkä. Ei niin vaikeasti niistettävä räkä. Yleensä sairauden alussa ja muistuttaa allergiaräkää, mutta on koostumukseltaan tiheämpi.

Sairausräkä. Pyrkii tulemaan koko ajan ja joka paikasta ulos. Aiheuttaa ärsyyntymistä. Niin mielen kuin ihonkin. Muista rasvata nenänalus kunnolla sairausrään ajan!

Allergiaräkä. Koko ajan pitää olla niistämässä tai muuten räkä valuu rinnoille. Vetistä räkää.

Loppuräkä. Ei valu nenästä muuten kuin niistämällä. Niistäminen kestää aina aikansa mutta sen jälkeen olo on vapautunut. Loppuräkä tulee esim. sairauden jälkeen. Loppuräkä, paras räkä!

Takaräkä. Iskee salakavalasti juuri kun luulet tyhjentäneesi jo räkävarastot. Saattaa kestää pidemmänkin aikaa.

Veriräkä. Nenää niistäessä tuleekin veristä räkää. Syy tähän on tuntematon. Yleensä aika lyhytaikainen räkämuoto. Ei pidä kaivella sitä nenää niin helvetisti!

Randomräkä. Muistuttaa lähinnä alkuräkää, muttei johda mihinkään. Esiintyy milloin mistäkin syystä, joskus syyttä.

Tänään rautatientorilla

Asetuin istumaan laukkuni päälle rautatientorilla. Hörppäilin siideriä ja odotin kaveriani. Kusi haisi ja tuuli puhalsi ikävästi. Ympärillä pörräsi ihmisiä, eritoten humalaisia sellaisia. Kymmenen minuutin päästä asetuttuani paikoilleni eteeni käveli mies, joka pummasi tupakkaa. Eipä ollut. Vähän tämän jälkeen luokseni käveli toinen mies, nyt tosin tarjoten tupakkaa. Kieltäydyin ottamasta sillä muuten olisin joutunut kuitenkin juttelemaan miehen kanssa.

Aika kului ja aloin ärsyyntyä. Missä vitussa se averi nyt oikein viipyy? Jo puoli tuntia myöhässä. Samainen mies, joka tarjosi tupakkaa tuli kysymään josko hän saisi tyhjän siideritölkkini. Sanoin, että hän saa sen sitten kun olen sen juonut. Siinä tölkkiä odottaessaan hän alkoi esitellä minulle itse suunnittelemaansa vahvistinta tv:seen. Hän tarjosi sitä minulle, mutten halunnut. Eräs nainen tuli pummimaan minulta kohta tyhjillään olevaa siideritölkkiä, mutta mies huusi väliin: "Se on varattu mulle!" Kovaa peliä tölkeistä! Ei siinä oikein voinut muuta tehdä kuin nauraa.

Olin nyt odottanut noin 45 minuuttia. Joku mies kompuroi luokseni ja sammalsi jotain, mistä en saanut selvää. Samalla hän meinasi kaatua päälleni, sillä oli niin vahvasti humalassa. Onneksi jatkoi kuitenkin matkaansa.

Mies, joka sai tölkkini tuli tarjoamaan minulle vihreitä remmi -karkkeja.
Kieltäydyin ottamasta ja sanoin, että äiti oli kieltänyt minua ottamasta tuntemattomilta karkkia. Seuraavan kerran kun hän käveli ohitseni hän tarjosi toistamiseen tupakkaa. Kieltäydyin taas. Missä vaiheessa tuntemattomat ovat alkaneet tulemaan TARJOAMAAN karkkia?

Kymmenen minuutin päästä mies, jolla on rikkinäinen keppi kädessään tuli pummaamaan puhelinta. Sanoin etten omista kännykkää. Hän kertoi kuinka olisi soittanut poliisille, sillä joku oli rikkonut hänen keppinsä ja varastanut matkakorttinsa. Noh, ikävä kyllä en voinut - tai oikeastaan halunnut - auttaa miestä. Olin siinä vaiheessa jo niin ärsyyntynyt odottamiseen. Onneksi kaverini saapui enkä joutunut enää kuuntelemaan kännisten höpinöitä.

OI HELSINKI! <3

lauantai 2. toukokuuta 2009

Snutar och chokladfontäner

Random metatext

Dagens överskattade fenomen: Sammanhängande texter. Eftersom jag författat alltför många sådana den senaste tiden blir även detta inlägg i listform. Fuck your fascist textual standards!

Blandade iakttagelser

Jag blir bättre och bättre på att diskutera böcker jag inte läst, särskilt på litteraturvetenskapliga seminarier. Ofta fungerar det utmärkt att helt enkelt förkunna att man är av annan åsikt än föregående talare, och använda termen postmodernism i argumentationen.

En fördel med att vara maskerad på demonstrationer, som jag alls inte tänkt på tidigare, är att det utgör åtminstone lite skydd då kravallpolisen slår en i huvudet. Dessutom motverkar det solbränna.

Det praktiska med 13-15-åringars hängande byxor är att man behändigt kan plocka upp ungarna genom att ta tag i byxbaken på dem då de ritar taggar på gatan och riskerar att bli överkörda.

Vappen illustrerar rätt bra min större och större alienering från samhället. Det insåg jag då personerna framför mig i demon skrek "borgarsvin!" åt några personer i kavaj och studentmössor - personer som mycket väl kunde ha varit jag för några år sedan. Så kan det gå, hups.

Chokladfontäner är troligtvis den västerländska civilisationens dödsryckning.

Ei tässä muuta.